Tässähän tää on mennyt - Roni hoidossa, Sintin synttärit ja netti-ilmojen täyttelyä sekä tavaroiden kasaan laittamista jospa ampaisisi naapurimaahan vähäksi aikaa sekä viettämään toista juhannusta

Olen vähän vanhanaikainen noiden ulkomaiden ilmojen kanssa eli mieluummin posti postina, mutta pakko kait netti-ilmo on opetella sillä lähitulevaisuudessa on useampikin näyttely edessä. Totesin vaan, että täällä kotimaassa on ihan kohtuulliset ilmomaksut verrattuna noihin mihin olen jo ilmot lähettänyt - sanoisinko, että hiki ihan tulee

Vähän on kyllä valkattava mitä koiria mihinkäkin laittaa ja mietittävä mitä nyt ja tulevaisuudessa on mahdollista saavuttaa. Arpapeliähän tämä on joka tapauksessa. Kaikkia kaikkeen ei kyllä pussinpohja kestä - ei niin mitenkään ja ei sen puoleen, ei siinä ole mitään mieltäkään.

Arpakuutio on nyt kuitenkin alkutaipaleelle heitetty eli perästä kuuluu - sanoi torvensoittaja

Vihdoin tuli vahvistus, että Taika ja Max ovat saaneet uuden kansainvälisen näyttelyvalio -tittelin (C.I.E). No, kyllä noilla cacib määrillä olisi tullut muutamakin vaikka peräkkäin . Tunnustan oman laiskuuteni etten niitä käyttiksiä ole viitsinyt kouluttaa - ei vain ole mun juttu, vaikka belgi onkin mun ihannekoira.

Meille on tapahtunut kaiken laista, niin hyvää kuin huonoakin.

Ronilla todettiin vanhuusajan kaihi huhtikuun loppupuolella ja samalla Roni siirtyi eläkeläiseksi agikentiltä. Roni treenaa Tiinan kanssa omaksi ilokseen enään ja aina, kun kentälle pääsee niin se palo silmiin syttyy ja nauttii täysin siemauksin. Näin se pitää mielestäni ollakin, että ansaitut eläkepäivät menevät koiran ehdoilla ja mielelle tekemistä keksitään sopivasti. Kiitos Ronille niistä upeista hetkistä mitä kisakentillä koettiin.

Taikalla todettiin myös huhtikuun loppupuolella erittäin ärhäkästi leviävä Pannus. Vähän reilu viikko ja kummatkin silmät olivat saaneet harmaan "laatan" ja hoito aloitettiin heti ja viikko lääkkeiden aloittamisen jälkeen eläinlääkäri totesi - että alkoi erittäin nopeasti, mutta yhtä nopeasti on parantumassa. Lopputarkastus oli kuuden viikon kuluttua ja Taika sai melkein puhtaat paperit ja toinen silmä oli kirkas ja ruskea sekä toisessa silmässä oli vielä pienen pieni kuunsirppi. Lääkitystä jatketaan kausiluonteisesti ja sehän on koko loppuelämäksi.

Kuva otettu Taikasta ja Max'ista huhtikuun puolessa välissä ja silmissä ei ollut Taikalla vielä mitään merkkiäkään Pannuksesta.

Max porskuttaa eteenpäin virkeänä ja terveenä vanhuksena sekä nauttii myöskin eläkepäivistä täysin siemauksin. Erittäin harvakseltaan enään kehässä pyörähdetään, mutta joskus täytyy kuitenkin virkistää vanhuksen muistia ja silloin on ilo katsella toisen silmien loistoa ja varmaan nuortuu monta vuotta, kun olemus muuttuu oikein show dog -koiraksi

Ninjan ja Sintin kanssa olemme kiertäneet muutamissa Suomen näyttelyissä tapailemassa ystäviä ja tuttuja. Menestys on ollut Ninjalla pentuluokassa erittäin hyvää ja Sintti on pärjännyt vaihtelevalla menestyksellä. Mukavaa meillä on ollut ja siitä kuuluu kiitos kehän laidalla olleille kavereille.

Siinä mitataan kummalla on pidempi kieli

Itse olen päässyt oloneuvokseksi ja nautin elämästä sekä vapaa-ajasta täysin siemauksin. Nyt sitä suunnitelmat etenevät kesän loppukuukausiin ja katsotaan mitä ne tuovat tullessaan - mukavaa ainakin on luvassa .

Näillä eväillä taas jatketaan eteenpäin ja odotellaan tulevaisuudelta mukavia ja makeita hetkiä.

Sisätiloissa päivää saa viettää, kun vettä on ripsinyt koko päivän. Taika lähti Ronin seuraksi Viroon pidennetylle viikonlopulle ja siellä saa temmeltää sydämesä kyllyydestä. Maxin ja pikkumustien kanssa vietämme aikaamme ja kiikumme uudessa keinussa uudella terassilla, kun nyt on katto pään päällä.

Viikonloppu lähestyy ja lähden kolmen koiran kanssa vähän kisahäkillä kierrokselle - on jälleen mukava päästä liikkeelle ja tapaamaan tuttuja, joita harvemmin näkee. Toivottavasti meillä on suht' koht' hyvä viikonloppu edessä ja ilmat suotuisat ettei tarvitse polvia myöten lammikoissa tepastella.

Max täytti eilen 12 vuotta ja on ihan miehen iässä. Kyllä eilen onniteltiin ja halattiin moneen kertaan sekä ruokakin oli vähän extrahöystettyä. Vielä toivotan monia monia hyviä vuosia vanhukselle - olet niin rakas minulle :-)

Pidennetty vappuviikonloppu pidettiin Räyskälän leirikeskuksessa ja aivan ihana paikka sekä loistavat ilmat kruunasivat viikonlopun.

Meitä oli saapunut mukavasti ihmisiä paikalle sekä vielä lukuisampi määrä koiria. Belgejä joka muunnosta kuin myös schipperkejäkin peräti 10. Belgit treenasivat eri maastolajeja koulutttajien ohjauksessa sekä pikku-belgit vähemmän, mutta kuitenkin tekemistä riitti varmasti jokaiselle.

Lämmin kiitos leirin alkuvalmisteluista vastuullisille Serenalle, Henkalle, Tipille ja tietysti keittiöpuolesta Lailalle ja Jokelle. Leiri ei olisi mitään ilman niin mahtavaa ruokapuolta, mistä jälleen saimme nauttia ja hyvää oli - erittäin hyvää

Kiitos Miialle ja Markulle seurasta, oli mukava viettää viikonloppua naapurinanne sekä tietty pikkumustille kavereille.

Toivottavasti jälleen ensi vuonna vastaava leiri järjestetään - kyllä se niin mukava oli, että toistekin tulisin.

Meidän pikkuinen Ninja tytöstä taitaa tulla aikuinen, kun ensimmäiset juoksutkin alkoivat ja Ninja matkasi Miian, Markun ja kavereiden mukana vähäksi aikaa Kirkkonummelle. Meidän vanhus-Max jo lopetti ruokailun sillä tuoksut olivat sitä luokkaa, että täytyy vanhusta vähän "säästää" ja Ninja on hetken muualla.

Kävimme Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksessa järjestetyssä Koiranpäivä-tapahtumassa. Schipperket olivat suhteellisen isolla joukolla rotuesittelyssä ja Sintti sekä Ninja olivat myös kehässä. Vähän kuuluttajan esitellessä rotua, niin kalskahti korvaan - muutama vanhempi koira on mukana, kun ovat typättyjä . Kuuluttaja kertoi, että nykyään ei enää saa typätä - höh, luonnontöpöjäkin syntyy ihan luonnollisesti. No, mukava päivä kuitenkin oli ja kiva on olla mukavien ihmisten kanssa.

Kävin myös Sintin ja Ninjan kanssa antamassa DNA-näytteen Hannes Lohen tutkimukseen, näin olemme kortemme kekoon kantaneet. Nyt on sitten kaikista koiristani annettu näytteet tutkimukseen - belgit ovat käyneet aiemmin ja nyt sitten oli pikkumustien vuoro.

Ninjan kanssa piipahdettiin pari viikkoa sitten näytelmissäkin ja ensimmäisen kerran kehässä oli pennuissa ja tuomari tykästyi oikein kovasti likkaan .

Pidennetyn viikonlopun vietimme, niin keväisen aurinkoisessa Vilnassa. Bussimatka meni hyvin ja hotellit aivan loistavat, joten mikä meidän oli matkustaa

Max, Taika ja Sintti oli mukana ja kotiin tuomisena oli loistava saalis. Onnen tähtien alla olimme viikonlopun. Valitettavasti vain useassa kehässä oli aivan häpeämätöntä tuomari- ja ystäväpeliä ja minun mielestäni tuo ei sovi alkuunkaan tähän lajiin. Sitä kyllä on yllättävän paljon ja varsinkin noissa maissa.

Onneksi meillä ensimmäisen päivän näyttely meni aivan hienosti ja en huomannut mitään peliä minkään rodun kohdalla. Toinen päivä sitten olikin toista maata ja hiukan häiritsevästi tuli esille.

Kolmen koiran tuomisena oli kotiin 3xvoittaja, 1xvet voittaja, 1xvet valio, 2xVilnius voittaja ja sertejä, cacib'eja, rop'ia ja vsp:tä. En todellakaan voi muuta kuin olla kiitollinen hienosta menestyksestä

Kiitos ystävilleni, jotka olivat samalla reissulla ja aivan mahtavaa on olla matkalla, kun hyvät systävät ovat mukana.

Näin ystävänpäivänä Roni on Tiinan kanssa Kirkkonummella Masalassa agilitykisoissa. Ensimmäiseltä radalta, joka oli hyppyrata, tuli nolla ja alle ihanneajan. Tuomari oli Anne Viitanen. Katsotaan mitä tulee seuraavalta sillä pari rataa on vielä tänä iltana jäljellä ja viimeinen on klo 21.30 joten pitkä ilta edessä. Lykkyä pyttyyn edelleenkin

No, seuraava rata olikin hylly sillä A-este oli houkuttelevampi kuin putki tällä kertaa. Tuomarina Eija Berglund, mutta katsotaan mitä vielä tämän illan viimeiseltä radalta tulee.

 

Niinpä tulisi vain kevät voi, että odotan jo niin kovasti

Helmikuuta viedään ja Ninja on saanut jälleen rokotukset ja samalla kummaltakin pikkumustalta otettiin DNA-tunnisteet. Niin olivat suut ammollaan, kun poskisolunäytettä taltioitiin lähetettäväksi eteenpäin.

Nettikirpparillakin olen surffaillut ja pienemmät koirat saivat tuleviin kurakeleihin kurahaalarit - täytyyhän suomalaisen olla tuulipuvussa - niistä tuntuvat kyllä aika ällöiltä. No, eipähän joka kuralenkin jälkeen tarvitse pestä yltäpäältä koiria. Isommat ovat jo omiinsa tottuneet ja kyllä noilla pitkäkarvasilla ovat oivat kapistukset. Helpottaneet todella paljon sisääntuloa ja rapaa ei ole ympäri huushollia. Kohtahan kuralenkit alkavat.

Vielä tepsuttelemme järven jäällä ja siellä on ihana lenkkeillä. Päivällä ei paljon porukkaa ole kuin muutama pilkkijä. Saamme aivan rauhassa olla ja koirat temmeltävät elämänsä kyllyydestä vapaana viipottaen. On tuo ihana, kun järvi on aivan vieressä kesät talvet.

Näytelmiin muutamaan olemme lähdössä - toiseen menee pikkumustat ja toiseen lähtee isot vahvistettuna pikkumustalla. On taas mukava pitkästä aikaa lähteä noihin karkeloihin mukaan.

 

Tänään Roni oli Tiinan kanssa tänä vuonna toisissa agikisoissa Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa Janakkalan Koirakerhon järjestämissä kisoissa.

Loistavasti menivät ja 0:n (16/86) tekivät ekalta radalta ja toiselta tuli hylly. Aivan upeita ratoja ja varsinkin hyllyrata oli hieno. Roni kolmannelta esteeltä hyppäsi väärältä puolelta, kun Tiina oli toisen koiran kanssa ollut radalla ja niksauttanut kipeän polvensa. Näin ei voinut kääntää polvensa takia niin jouhevasti. Lähetykset olivat kaukaa ja Roni teki kuitenkin niin kuin unelma rataa. Vahinko vain, kun heti alkumetreillä tuo kömmähdys tuli. Tiina kävi Ronin kanssa ostamassa narupallon palkaksi - niin hienoista ja upeista radoista.

SM:n nollia on jo kasassa ja tuplatkin on - muutama vielä puuttuu ja katsotaan ja kyllä ne varmaan kasaan saavat - Tiina ja Roni.

Taika ja Max lähtevät Ronin seuraksi mökille vähän juoksentelemaan ja viettämään lumisia päiviä. Oikein mukava, kun saavat vapaana oloa ja juosta elämänsä halusta.

Sintti ja Ninja viettävät aikaa kotosalla ja vähän harjoitellaan kehäkäyttäytymista, jos päästäisiin pitkästä aikaa taas näyttelyihinkin.

Joulu meni menojaan ja lumisissa oloissa olimme vieraalla maalla. Pienin, Ninja, harjoitteli lumessa mönkimistä ja isommat temmelsivät sydämensä kyllyydestä.

Nuorin on saanut rokotuksensa ja oikeesti virallisen passinkin :-) Max taas sai viimeisen valiodiplominsa oikein ruusukkeen kera - vielä vanhoilla päivillään. Kaksi välimallia vain olivat ja nauttivat vapaasta ja kaikki söimme hyvää jouluruokaa sekä pidimme seuraa ystävillemme.

Nyt lähdetään kohti tulevaa vuotta ja siellä on jälleen uusia kujeita keksitty, joten eiköhän uusi vuosi ole meille monipuolinen.

Kiitos kaikille ystävilleni kuluneesta vuodesta sillä te olette se elämän suola - ja lähdetään tarpomaan taas puhtaalle vuodelle.

Lunta oli, mutta meni myös saman tien :-) Tällä hetkellä onneksi on maa hiukkasen hyhmeessä ja sitä kuraa ei tule sisätiloihin asti.
Pieni sipukkatyttö Ninja matkusti torstaina kotia ja heti perjantaiaamuna lähdimme tutustumaan rajojen ulkopuolelle. Koko lauma autoon ja kohti Eestiä. Paidessa oli myös ollut lunta, mutta niihin lumirääppeisiin pääsimme mekin mukaan - kylläkin suli parin ensimmäisen päivän aikana.
Max kävi näytelmissä ja sieltä oli kotiin tuomiseksi EST VET -titteli. Hyvin vanhus jaksoi sillä muut koirat jätettiinkin kotia ja lähdimme me vain vanhukset liikkeelle. Tätä vanhus teema täydensi Eeva-Maija Mari koiransa kanssa, jolla myös ikää 13 vuotta ja saman tittelin kahmaisi itselleen. Oikein mukava päivä meillä olikin.
Kotiin vain oli kiirus ja emme jääneet isompiin kehiin sillä pieni Ninja tyttö oli kotosalla ja emme halunneet jättää sitä niin pitkäksi aikaa - tavallaan yksikseen, vaikka Taika ja Sintti olivat myös kotosalla. No, varmaankin jouluksi taas matkaamme Eestin puolelle.
Kyllä täytyy myöntää, että ihan ihmettelimme - vaikka autossa takastullessa oli viisi koiraa, niin hiiskaustakaan ei kuulunut - ei edes pienin Ninja pitänyt minkäänlaista ääntä, joten näin sitä totutaan matkailemaan.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Vihdoin ja viimein olemme saaneet kohtuullisen mukavan lumipeitteen. Maisema on niin kaunis ja ihku ihanaa, kun ei ole tuon enempää pakkasta. Tällaisena, kun pysyisi koko talven ajan ja sitten kevät tuo tullessaan kesän.

Roni oli viikon verran täällä hoidossa ja poika oli taasen niin jumissa kuin olla ja saattaa. Tilasin koirien urheiluhierojan - Merjan - ja näin hiukan paikat saatiin aukeamaan. Roni jatkaa pääkaupunkiseudulla hierojalla käyntiä ja ensi viikolle on jo aika tilattukin.

Max meni seuraavana päivänä Merjalle myöskin ja arpikudosta on vanhukselle kertynyt ja johan lopussa hiukan lapaluukin antoi periksi. Vanhus nautti ja nautti tai miten sen nyt ottaa, mutta ei karkuunkaan lähtenyt. Kipupisteitä löytyi ja silloin vähän ähistiin, mutta paikalla kuitenkin oltiin - taasen, kun teki oikein mukavaa niin silmät kiinni nautittiin.
Tänään kävimme jo toistamiseen irrottelemassa paikkoja ja oli hyvin pysynyt sekä saatiin taas hiukan enemmän jumit aukeamaan. Viikko väliä sekä taasen uudelleen, josko vanhuksesta tulisi taas vielä viriilimpi poika.

Tässä sitä odotellaan tämän viikon kulumista, mitä vähän pensseliä on heiluteltu ja kaappien ovet saaneet uutta väriä pintaan. Ihan oikeesti - on kiva maalata, vaikka olen kova tyttö töhrimään itseänikin niiden maalattavien pintojen ohella :-)

Näin se talven alku täällä kotomaassa etenee. Myrskyää, että sähköt katkeaa ja puut kaatuvat nurkilta kuin myös vettä tulee taivaan täydeltä. Milloinkahan on mukava kuulakas syksyinen päivä odotettavissa.

No, aikaa kulutetaan sitten koirien hoidolla ja sisällä harjoittelemalla. Roni menee hierojalle vähän aukasemaan paikkojaan ja Max seuraa perässä - josko saataisiin näille vanhemmille hiukan mukavaa käsittelyä sekä jumiutuneita lihaksia auki.

Nuorin harjoittelee juuri ostamallani trimmipöydällä oloa, kun opetin keittiön pöydällä seisomista - niin pahalainen on oppinut, että pöydälle saa kiivetä. Nyt sitä sitten karistetaan pois - ettei ruokapöydälle ole mitään asiaa - siitä minä sitten sain, kun en heti hankkinut koiralle omaa pöytää.

Nämä sateiset päivät sitten käytetään näin ja lenkitykset vain ulkosalla sillä ei siellä koiranilmalla kukaan kummemmin viihdy.
Tässä me kaikki odottelemme vuoden vaihdetta ja siirtymistä taas uuteen kalenterivuoteen sekä uusiin haasteisiin.

Syksy on pitkällä ja niin märkääkin märempänä. Ilo on ollut viedä koiria lenkille, kun vettä tulee taivaan täydeltä ja rapa roiskuu. Meillä on käytössä kaikilla kurapuvut - sillä ei sen ravan määrää kukaan kotiaan halua. Helpottanut on paljon, kun koiruudet puetaan kuin pikkulapset kuravaatteisiin ja itseni mukaan lukien. Sintukkakin on pikku hiljaa siihen tottunut, mutta ensimmäiset lenkit olivat hauskoja - ainakin minulla. Sintti töpötti jalat suorana peränpitäjänä ja ei sitten olisi millään päässyt liikkumaan saatikka tarpeitaan tekemään. Maxilla ja Taikalla ei ole mitään ongelmaa ja hyvin näyttävät noissakin viihtyvän, mutta edelleen Sintti nähdessään sadehaalarin kädessäni - luimistelee ja ilme kertoo - eikä :-)

Olemme viettäneet myöskin lomaa ja olleet muutaman viikon Viron puolella. On siellä vaan niin mukava olla, että joskus vielä pakkaamme romppeemme ja siirrymme sinne kokonaan. Näytelmissäkin piipahdettiin pitkästä aikaa. Max, joka taisi olla tänä vuonna ensimmäisen kerran kehässä, sai EH:n - oli kuulemma kroisi pää. On sitä matkan varrella jos johonkin puutteeseen törmätty näyttelyissä, mutta ensimmäisen kerran karahti päähän. No, ei Max mikään suipponokka ole - se täytyy myöntää, mutta erittäin urosmainen kylläkin.
Taika ei kanssa taida olla pariin vuoteen käynyt näytelmissä, mutta nyt rapsahti heti ROP. Taika on kyllä erittäin narttumainen ja kaunis rotunsa edustaja - siitä ei ole kiistäminen - ja liikkeet sekä esiintyminen on aina priimaa. Ainoa ongelma vain on, että tuppaa vähän pulskistumaan - niinkuin naiset yleensä - mutta nyt on ihan hyvässä kunnossa, kun vahdin vähän syömistä.
Sintti taasen oli muiden rotunsa edustajien rinnalla pieni, niinkuin arvata saattaa eli EH napsahti ja arvostelun mukaan hentojen luiden takia. Muut palikat olivatkin sitten ihan kunnossa, mutta pienehköhän Sintti on ja kyllä ainakin kokonsa ja ketteryytensä puolesta voisi tehdä rodunomaista tehtävääkin. Mahtuu ainakin laivassa pieniin koloihin :-)

Syksy on yhdistysten kokousten kulta-aikaa ja niitä näyttää riittävän. Kalenteria on yhtenään katsottava, että mihin pitäisi mennä ja minkä jättää väliin. Mukaviahan ne ovat - sen virallisen osuuden jälkeen on kiva tavata tuttuja ja samanhenkisiä ihmisiä.

Olen tässä syksyllä katsonut näyttelyitäkin täällä kotomaassa ja muutamissa olen käynytkin seuraamassa kehän tapahtumia - ilman koiria. Katsotaan koska ilmoitan omat koirat kehiin - ehkä sekin aika taasen koittaa :-). Mukava siellä on kävellä ja katsella ihan turistinakin sekä tavata tuttuja, joita tapaa maailmalla sitten täällä kotimaankin näyttelyissä.
Kohtapuoliin on taas aika siirtyä Viron puolelle viikoksi tai pariksi - on mitä odottaa :-)