Näyttelymatkalle lähdettiin 23.4.12 ja palattiin 3.5.12 eli tulihan käytyä 11 maassa per sivu. Aivan mahtava reissu hyvässä porukassa kuin maisemat imaisivat myös mukaansa. Kohteena oli Montenegro, jossa en tuon nimisenä ole koskaan käynyt. Jugoslavian aikana olen jonkin verran kiertänyt, mutta siitä on aikaa vaikka kuinka kauan eli oli kyllä uutuuden viehätystä mukana.

23.4. kokoonnuttiin Länsisatamaan ja sinne tuli bussi meitä hakemaan. Alkoi bussin pakkaus sekä tavaroiden järjestely suhteellisen järkevään järjestykseen. Kati ja Timo toi minut satamaan ja kyllä Focus oli aikas täynnä ryjää, jota purettiin sitten bussin uumeniin.
Matka alkoi ja odotukset olivat innostuneet. Tallinnan jälkeen matkasimme yön bussissa ja maat sen kuin vilahtelivat sekä bussissa riitti juttua jos jonkinlaista. Pysähdyksiä oli sopivasti, että koirat sekä me saatiin happihyppelyä kuin myös hotellit matkan varrelle oli varattu. Näin saimme nukuttua hyvin sekä nauttia hotellien ja lähituntumat hyvistä ruokapaikoista. Maisemat olivat upeita ja mukaan mahtui oikein serbenttiinitietäkin, että henkeä sai välillä vetää oikein kunnolla sillä mutkissa tuntui että bussin peräpää on keulan vieressä

Koirat bussissa matkan aikana

Yösydännä pääsimme Montenegroon ja aivan pilkkosen pimiässä ja rappusia oli ainakin miljoona sekä hotelli oli suuri pettymys - sanoisinko oikea läävä. Seuraavana päivänä oli vapaapäivä ja remonttimies kiersi huoneissa, kellä ei tullut kuumaa vettä, kellä putket vuotivat, kellä vessanpöntössä ei ollut kantta, kellä repsotti pahasti se tai tämä. No siinä muutama päivä vietettiin ja kädet pistettiin kyynärpäitä myöten ristiin, kun seuraava hotelli tuli takastulomatkalla ja oli aivan luxusta ja niitä aahhh, ja voiiihh huokauksia kun näimme hotellimme.
Näyttelyt Montenegron kuumuudessa - rapiat 30 - olivat mielenkiintoisia ja raskaita. Tuomarit olivat mielestäni erittäin osaavia sillä minunkin koiriani arvosteli reilut 10 tuomaria, joten olisin kyllä huomannut jos suurempaa epävarmuutta olisi ollut. Näyttelypaikka oli meren rannassa ja asfalttikenttä sekä muuten ihan kiva - kaikki lähellä - kehät, ravintola, nettikahvila, kioskit mistä sai juotavaa/syötävää

Hyvin mulla koirat pärjäsivät ja tulokset sekä lisää kuvia löytyy täältä

Takaisintulomatka meni joutuisasti ja oli kyllä traamaakin. Yksi koiristamme oli saanut sen ruskean punkin ja sairastui. Kävimme eläinlääkärissä Sloveniassa, Kroatiassa ja Eestissä. Koira sai tippaa bussissa ja Kroatian eläinlääkäriasema antoi rokotteen sekä kiirehdimme kohti Tallinnaa jotta saamme laivaliput aikaisempaan laivaan, että koira saadaan Viikkiin. Onneksi selvisi hengissä ja tällä hetkellä on aivan loistavassa kunnossa eli kaikki hyvin . Meidän pelastus oli vielä, että eläinlääkäri oli bussissa, joka hoiti ja tarkkaili aivan loistavasti koiran tilaa sillä aika huonoon kuntoon ehti kyllä mennä. Pienempi koira ei olisi selvinnyt, mutta kyseessä oli keskikokoinen koira jolla on verta ja massaa enemmän ja näin jaksoi sinnitellä Viikkiin asti

Nyt vain laitetaan mietintämyssy kallelleen päähän ja mietitään mitä seuraavaksi tehdään sillä meilläkin täällä on kesä tulossa ja silloinhan liikkeelle lähdön aika

Matkalla puut ja kukat olivat täydessä kukinnassaan

Olemme huhtikuun alussa ja miten voi vieläkin sataa lunta Toivoisin niin kovasti, että lumet häviäisivät ja tulisi kevät. Koirat kyllä tykkää möyriä lumessa ja tietysti kuraa ei tule sisälle, kun maa on valkoisena, mutta mutta ...  sitä aurinkoa , kiitos.
Meillä on eletty hiljaiseloa ja odotettu tuon nuoremman koiran kartuttavan hiukan ikää, että pääsisimme jälleen näyttelyihinkin. Ihan on ikävä, kun emme ole missään käyneet ja olemme vain pyörineet täällä kotinurkissa.

Noin nyt sitten sivut on eetterissä ja toivottavasti eivät lähde bittiavaruuteen  www.schipperkes.fi
Alkua on tehty ja tästä sitten alkaa se - toivottavasti - kehitys ja täytyy opetella, että saisin tuon hyppysiini sekä siten nopeuttaisikin sivuston käsittelyä. Tämä nettinörtti ei oikein ole nähnyt kuin nörtin kuvissa, mutta en itseäni

Vielä rakenteilla uudet sivut, joten odottelen koska ne saan edes sellaiseksi että ne kehtaa eetteriin laittaa On tää aikas vaikeeta, mutta samalla ihan kivaakin sekä haasteita riittää - kokeilua, deleteä, kokeilua, deleteä jne.

Uusia kotisivuja tehdään parhaillaan ja katsotaan koska saan sen julkaisukelvolliseksi sillä en ole mikään tietsikkanörtti ja täytyy myöntää, että hiukka on vaikeuksia

Uudet sivut ilmestyvät osoitteeseen www.schipperkes.fi eli täytyy minun vielä odotella - yay!

Vanhan kotisivut on vedetty netistä pois sillä minulla ei enään ollut ohjelmaa millä niitä olisi voinut tehdä, joten on kait Keppi ja kirves -ajasta siirryttävä nykyaikaan. Kerkisiväthän ne olla reilut 10 vuotta ja joita kyllä päivitin aika ahkerasti. Lähemmäs pari vuotta meni kyllä hiljaiselona, kun se pihkuran ohjelma puuttui.
Vanhat sivut siis oli osoitteessa www.belgilauma.com - nuo ovat siis menneen talven lumia

 

Muutama rivi viime vuodelta 

Alenas Honey Bee "Ninja" pyöräytti 12.12.2011 kolme suloista pentua - 2 narttua ja 1 uroksen.

Kaikki saivat ihanat uudet kodit ja pentuset näyttävät aikas lupaavilta sekä omistajat ovat todella iloisia ja tyytyväisiä koiriinsa 

Tässä vaiheessa vaihtui Blogin nimikin sillä belgejä laumaamme ei enään valitettavasti kuulu, kun viimeinen poistui 14 v 7 kk vanhana 20.1.2012. 


 

 

Ei ole tullut kirjoiteltua, mutta jos nyt yrittäisi elvyttää tätäkin sivua 

Jonkin verran on elämän rakenne muuttunut, niin aloitetaan puhtaalta pöydältä ja katsotaan johtaako mihinkään vai pistetäänkö blogi naftaliiniin odottamaan parempia aikoja  

Lähdin matkalle, ei niinkään kauas – mutta pitkäksi aikaa, ja laitoin itselleni joitakin tavoitteita. Ensinnäkin ajattelin, että teen kaikkeni viihtyäkseni sekä yritän, että aika ei kävisi pitkäksi kuin myös haluan tutustua erilaisiin näyttelykulttuureihin mahdollisimman monipuolisesti. Tavoitteena oli vielä muutamia tuloksia näyttelyistä.

*  Maxille toivoin yhtä MVA-titteliä ja ennen kaikkea terveyttä. Pelkäsin hiukan Maxin jaksamista sillä matkustaminen ei välttämättä ole aivan huoletonta noinkin vanhalle koiralle. Toivoin myös, että lämpö tekisi todella hyvää vanhukselle ja antaisi voimia sekä energiaa tuleville vuosille.

*  Taikalle toivoin menestystä näyttelyissä sekä ainakin yhtä MVA-titteliä, mutta mielessä häälyi toivo kahdesta ja tavallaan luotin Taikaan.

*  Sintille toivoin yhtä MVA-titteliä sekä valmistumista Intiksi. Menestys näyttelykehissä oli toivomuslistalla.

*  Ninjalle toivomukseni oli yksi jun-MVA –titteli sekä harjotusta ja menestystä näytelmissä sekä "putken" avaamista cacibien keruuseen.

*  Itselleni erikoistoivomuksena oli, että nauttisin olemisesta yleensä sekä oppisin uutta.

Mitenkä meillä on toiveet tässä vaiheessa toteutuneet. Vielä on vähän aikaa jäljellä sekä muutamat näyttelyt käymättä, mutta tehdään tällainen välitilinpäätös.

Max

Ylitti kaikki toiveet moninkertaisesti ja ”räjäytti pankin” – Lainatakseni ystäväni Katin sanoja Maxista;  Max on uskomaton tapaus . Vähän minua, tavallaan pelotti, kun kilpaillaan avoimessa luokassa ja Maxilla on ikää vaikka muille jakaisi sekä samassa luokassa on yleensä 8-11 vuotta nuorempia vastassa. Siitähän ei pääse mihinkään, etteikö vanhus olisi hyvä kaikin puolin – ikä vain tekee tehtävänsä ja ikä on tuonut mukanaan pientä kremppaakin, mutta lämpö on ollut hyväksi sekä vointi on mitä parhain.

Max saavutti 3 MVA-titteliä ja BIS1-veteraanisijoituksen sekä roppeja, sertejä ja cacibeja tuli yli odotusten. Max oli myös muutamassa näyttelyssä veteraaneissa, mutta pääsääntöisesti avoimessa – tavallaan pakon sanelemana.

Taika

Taika taas alitti odotukset sillä ei menestynyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Sitähän ei koskaan tiedä mitä tilille tulee ja sen takiahan tämä on myös niin kivaa ja jännää. Taikalle tuli myös 1 MVA-titteli ja muutama roppi, mutta pääsääntöisesti oli vsp – sertejä ja cacibeja kyllä sai, mutta joukkoon mahtui eh ja muutama pelkkä erikin. Nämä pelkät eh:t ja erit tulivat juuri niistä ”pahoista” näyttelyistä, joissa olisi pitänyt parempaan pystyä. Oli kyllä Taikalla huonoa tuuriakin, mutta pääsääntöisesti se johtuu itse koirasta. Menneen ajan ”loisto” puuttuu likasta kokonaan, joten sai ihan ansaitusti mitä sai.

Sintti

Sintti taasen ylitti odotukset oikein reippaasti. Keräsi 3 MVA-titteliä sekä kaiken kruunasi se toivottu INTTI. Roppeja, sertejä ja cacibeja tuli roppa kaupalla – aivan yli odotusten. Sintti on kehittynyt täällä ollessa oikein esiintyjäksi ja on todella helppo esitettävä  - Bueno!

Ninja

Ninja otti heti alkumetreillä sen toivotun jun-MVA tittelin sekä iän täyttyessä aloitti aikuisten sarjassa ja aloittikin hyvin. Ensimmäisessä mahdollisessa tuli kotiin cacib ja siitä alkoi laskenta tuossa sarjassa. Ninja hankki sitä kaivattua kokemusta ja esiintymisvarmuutta junnukehissä - kun täällä ei junnut mitään muutakaan niistä voi hakea - joka näkyy nyt näissä aikuisten karkeloissa. Ninja on kerännyt jatkuvasti junnukehässä roppeja ja aikuisten kehässä muutaman ropin ja pääsääntöisesti ollut vsp. Sertejä ja cacibeja alkoi ropista heti aikuisissa ja enemmän kuin minun toivelistalla olikaan . Bueno!

Minä

Toivelistalla ollut nauttiminen – no, olen kyllä nauttinut – mutta jonkun verran pitkäveteiseksi ja yksitoikkoiseksi eläminen on käynyt. Ensimmäinen leiripaikka täällä etelässä oli Torre Del Mar Camping Laguna Playa ja oli kyllä – minun kategoriassani – ihan siellä huonoimmassa päässä . Ihmettelen, että ihmiset siellä käyvät vuodesta toiseen – itse menen sinne vain, sanoisinko – jos on pakko. Onneksi sieltä päästiin muutaman kuukauden kuluttua pois, sillä vuokrasimme talon läheltä Malagaa. Ei tuo talo minun asumisolojani mihinkään muuttanut, mutta olihan ainakin mukavampi paikka sekä lähellä oli pari viehättävää kylää. Onneksi tuonne mentiin, sillä tutustuin myös todella mukavaan suomalaiseen, joka on asunut täällä useita vuosia ja varmasti tullaan pitämään yhteyttä .

Paikallaan oloa tuli ihan riittämiin, ainakin minulle, sillä olen enemmän kulkija luonne kuin jököttää jököttämistä paikallaan. Luojan kiitos, noita näytelmiä oli sillä ne katkaisivat sen yksitoikkoisen olemisen. Tämä nyt oli ensimmäinen kerta näin pitkää oloa etelässä ja, jos toisen kerran lähden – niin tiedän jo camping alueen mihin menen tai sitten vuokraan pienen rivarin pätkän.

Yleistä

Kaikkein mieliin painuvin oli Gibraltarin näyttely, jollaista onnistumista ihmiselle ei tule kuin kerran elämässä – jos sitä yhtäkään kertaa. Oli kahden päivän näyttely ja olin ilmoittanut kaikki neljä koiraa sinne. Saldona sunnuntai-iltana oli: 3 MVA- ja 1 jun-MVA – titteliä, 8 sertiä, 6 cacibia, 6 roppia, 4 vsp:tä – WAU – kyllä siinä kyynel tuli silmään ja liikutus oli käsin kosketeltavissa sekä illalla muutama paikallinen Anis-likööritippa maistui hyvälle. Täällä myös ensimmäisen kerran huomasin Maxin vaikutuksen tuomareihin, sillä se hämmästys ja ihailu – kuullessaan koiran iän – oli liikuttavaa. Ei varmasti tuomarille usein tule avoimeen luokkaan reippaasti yli 12 vuotiasta näytille, joten sekin oli heille varmaan aika erikoinen tilanne – saman näki myös kehäsihteereiden kasvoilta, kun heillekin selvisi koiran ikä .

Irmaa minun pitää kiittää, että on näyttänyt ja opastanut minua tähän näyttelykulttuuriin täällä sekä auttanut ilmoittautumisten teossa ja lähettämisessä. Tämä täällä oli minulle aivan uppo outoa ja kielikin on sellaista, että arvaamalla minun pitäisi edetä. Irma on vielä avustanut minua näyttelyissä sillä lisäkädet ovat olleet erittäin tarpeelliset. Markkua kiitän muutamista hyvistä valokuvista, joita häneltä olen saanut sillä ne olisi itse jäänyt ottamatta – kun kehässä on koiran kanssa. Irmasta on ollut minulle suuri apu, monessakin asiassa ja siitä olen kiitollinen. Hän on omaa aikaansa käyttänyt selventääkseen ja kertoakseen tämän maan kaikenmaailman oudoista kiekuroista, jotkut todella on aivan älyttömiä ja käsittämättömiä .

Tietysti paljon oli itsestä kiinni, kun en enempää ole liikkunut – mutta yksin ei niin mukava ole lähteä sillä kaverin/kaverien kanssa on paljon hauskempaa mennä ja tulla. Oli minulla kyllä pelit ja pensselit eli mahdollisuus olisi ollut, mutta se kulkijaseura puuttui. Henkilöautokin tuotiin tänne ja helpotti olemista huomattavasti eli sillä jonkun verran lähinurkkia kolusin – jotka varmasti nekin olisi muuten jäänyt käymättä.

Tällä hetkellä olen yksin liikenteessä ja vietän pari viikkoa täällä pohjoisemmassa kiertäen muutamat näyttelyt. Olen nauttinut maisemista, ajamisesta ja olemisesta sekä ennen kaikkea maiseman vaihdoksesta. Täällä on sellainen Camping missä voisi talvehtia vaikka kuinka monta kuukautta – mahtava, eikä mikään rupunen paikka. On valitettavasti vain talvehtimiseen väärässä paikassa, joten tämä jää tällaiseksi muutamien päivien oleskeluksi ja tänne kyllä palaan vielä joskus.

Olen jo jotain suunnitelmia tulevalle mielessäni kehitellyt, mutta katsotaan miten ne sitten aikanaan toteutuvat. Henkilöauto jää tänne odottamaan minua, jos jossain vaiheessa palaan ja se on lainassa sekä käytössä sen aikaa ystävilläni.

En usko, että olisin lähtenyt näin pitkäksi aikaa reissuun - ellei Irmaa ja Markkua olisi ollut, apuna ja turvana. Kiitos siitä heille . Olen nyt monta monituista kokemusta rikkaampana, jotka varmasti olisi jäänyt kokematta ilman tätä ajanjaksoa.

Ruoditaan sitten lisää, kun tämä reissu on kokonaisuudessaan heitetty ja loputkin jutut on saatu selville sekä tullut nähtyä 

 

Täällä kyllä kukkii puut ja pensaat, mutta tulee vettä aivan liian usein ja etenkin liian paljon .

Viikonloppuna olimme Sevillan näyttelyssä - vettä tuli kaatamalla, yök - märkää, kosteeta ja koleaa. Onneksi sentään näyttelyt olivat sisätiloissa. Liikkuessa ulkona, niin housujen lahkeet oli kerätty polvien yläpuolelle rullalle ja groksit jalassa ainoastaan pääsi liikkumaan. Kenkää ja kuivaa vaatetta piti olla pakattuna laukkuun, kun meni näyttelyhalliin. Siellä minäkin vaihdoin kehään menoa varten kuivat pitkikset - ei muu auttanut.

Lauantain näyttely oli kansallinen ja - voi, että tuomari piti Maxista ja oli niin pahoillaan kun ei voinut antaa sertiä. Max ontui, kun tuon kostean sään takia ja erittäin kylmässä ja vetosessa hallissa jouduttiin odottelemaan aikas pitkään vuoroamme. Koirien piti kuivua ennen kehään menoa ja niin se taisi koitua Maxin kohtaloksi. Taika, Sintti ja Ninja - nekin oli tuomarin mieleen ja tunnetusti tuomari on erittäin tarkka ja myöskin oikea hammastuomari.

Sunnuntaina sitten oli kansainvälinen näyttely ja aivan ihana tuomari meille taasen sattui. Seuratessani edellisten rotujen kehiä, niin näytti olevan myöskin todella tiukkis ja jälleen myös hammastuomari. No, ei hätiä - me kehään ja Max päihitti koko paletin. On se vaan metkaa olla AVO-luokassa vanhan koiran kanssa, kun yleensä seuraavaksi vanhin on puolet Maxin iästä. Tässäkin kehässä oli nuorin vastassa oleva uros 11 vuotta Maxia nuorempi. Max sitten valmistui ja nyt siirrytään vetskuihin, joten AVO-luokat jätetään muille. Taikalla meni myös hyvin ja niin myös sipukoilla Ninja ROP ja Sintti VSP ja kaikki neljä sai sertit ja cacibit. Tuomari tykkäsi kaikista minun koiristani ja hän sen myös sanoi - minä kiitin lämpöisistä sanoista - tietenkin.

Max on tainnut iskostua täällä ihmisten mieliin. Minä hoidin kaikki 4 koiraa, kun silkkikehä meni päälläkkäin ja oli vielä eri hallissa. Minun rodut olivat aivan peräkkäin ja mietin mitenkähän tämä ahtaassa hallissa oikein klaaraan. Häkkien vieressä istui pariskunta dobberin kanssa, niin kysyin ottaisiko pidettäväksi hetkeksi sipukat - se kävi. Menin kehän luukulle belgien kanssa ja katsoin "uhrin" kenelle annan toisen pidettäväksi. Espanjalainen mies seisoi siinä ja kysyin pitääkö toista koiraa, kun olen kehässä. Hän kysyi Bugaboo, minä totesin - että niin, vähän hämmästyneenä - kun tiesi nimen. No, siinä vuorottelin koirien kanssa ja sitten pyysin miestä ROPpi kehään ja annoin Maxin hänen vietäväksi. Näytti olevan onnellinen ja vaimonsakin tuli kiittämään, kun saman tein sipukoiden kanssa ja sama mies sitten joutui Sintin kanssa ROPpi kehään. Oli mukava katsoa, kun hänen ystävänsä taputti kun hän meni Maxin kanssa. On täällä mukavia ihmisiä kehän laidalla :-)

Ensimmäisen kerran näin näyttelyssä, että saksanpaimenkoiraa föönataan ja puunataan trimmipöydällä. Siinä se jökötti pidemmän tovin, kun emäntä käsitteli kaiken maailman heebeleillä koiraa. Eräänkin näyttelyn olen kiertänyt, mutta tuohon en ole aiemmin törmännyt - aikas huvittava näky.

Nyt onkin sitten pieni tauko jälleen ja sen jälkeen lähdetään uusiin koitoksiin.

Kevät ja kesä tule jo tänne - tahtoo lämpimämpää säätä - kiitos!

Niin edelleen se vain ropisee, ei näytä hellittävän. Tänään siis on juhlittu synttäreitä ja huomenna jatketaan Irman ja Markun synttäreinä. Joten mikäs tässä on kakkua mutustella

Tänään siis aamulla vein koirat Eläinsairaalaan. Vähän huolestuneena Maxin sinne jätin, mutta kummassakin on vaaransa - vanhan koiran hammaskivet tai vanhan koiran nukuttaminen. Vuosi sitten Maxin hampaat viimeksi puhdistettiin, mutta minun kotikonstit eivät oikein sitä hammaskiveä pidä loitalla.

Illalla hain koirat pois - Sintti tuli kiitämällä luokseni ja voi sitä riemua - hampaat ovat niin valkoiset ja lääkärikin ihmetteli, että nehän oli hyvässä kunnossa. Yleensä hänen mukaansa koira tuodaan hampaiden puhdistukseen, kun enää ei oikeastaan ole mitään tehtävissä - mutta totesin, että yritän ainakin hoitaa ettei pääse huonoon kuntoon. Ei ikäkään Sintillä ole vielä sitä, että hampaat voisivat huonosti

Sain sieltä tokkuraisen Maxin ja oli vanhus vielä aika "pöhnässä". Veritesti osoitti, että Maxilla on erittäin hyvä yleiskunto . Maxin hampaat ovat nyt oikein hyvät ja kelpaa hymyillä koko kalustolla. Lääkäri löysi aivan takaa kystän, joka samalla poistettiin eli onneksi menimme ja tuli sekin löydettyä sekä hoidettua. Pari tuntia kotona ja johan alkoi piristyä - elämä palautui normaaleihin uriin.  On vanhus vaan niin sydäntä hellyttävä ja kultainen, että kainalossa haluaa olla tuon "rankan" kokemuksen jälkeen.

AGGGGGHHHRRRR ! Vettä tulla ropisee ja vähän liian monena päivänä. Ihan kyllästymiseen asti on taasen sadellut ja kaikki on niin kosteana. Odottaa talven taittumista ja sitä kuivaa sekä aurinkoista ilmastoa. On täällä ollut päiviä, ihan kuumiakin - mutta jäävät tän sateisen olotilan jalkoihin

Koirat on käytetty rokotuksessa - siis käytin koko lauman. Olihan tunnollinen ja hyvä lääkäri sillä teki ihan perusteellisen kliinisen tutkimuksenkin, jota harvassa paikassa tehdään. Kaikki sai ihan hyvät lausunnot häneltä ja jopa Max on vetreässä ja hyvässä kunnossa.

Ensi viikolla taasen olen tilannut ajan Maxille ja Sintille sillä vien ne hammaskiven poistoon. Maxille se on akuutti, vaikka vuosi sitten hampaat on viimeksi puhdistettu. Sintti taasen menee parin takahampaan takia, johon kertynyt aavistuksen kellertävää kertymää. Haluan pitää pikkukoiran hampaat mahdollisimman hyvässä kunnossa, vaikka sillä ei mitään ihmeempää kiirettä vielä olisi. Samalla menee, kun vien Maxinkin eli pääsee "siivellä"

Kyllä tänne kevät on tulossa sillä puut ovat jo puhjenneet kukkaan sekä maasta nousee luonnon kukkia. Tässä on ympäristöön noussut keltaisia kukkia paljon ja ovat kauniin näköisiä - katsella.

 

Mukavaa, kun taasen aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Aika vaihtelevaa on tämä talven sää täällä ollut - märkää, koleaa, aurinkoa, lämmintä ja kuumaa

Tässä pari videon pätkää Gibraltarin näyttelystä syyskuulta 2009. Jutta Paukama oli kameran takana - kiitos

Max vanhoilla päivillää köpöttää avoimessa luokassa ja Gibbiksen valiohan siitä vielä tuli. Tuomari ihastui ja kehui Maxia niin, että ihan hämmennyin.

http://www.youtube.com/watch?v=P7h8j77Qn3E

Samassa näyttelyssä on aika iso ykkösryhmä ja tässä on sitten jatkoon menijöiden valinta. Maxille ja minulle - normaali kiitos ja näkemiin, mutta Sintti ja Irma pääsivät ihan loppumetreille asti :-)

http://www.youtube.com/watch?v=PiAEVSzhSD8

Niin se aika vierähtää ja täällä olemme jo olleet puolisen vuotta. Aika on rientänyt suhteellisen nopeastikin ja kaikkea uutta sekä mukavaa on tapahtunut. Hyvässä seurassa on kiva olla ja vuorovaikutus antaa sisältöä myös olemiseen.

Tämä vuosi on alkanut hyvin ja eräs koittelemuskin oli heti alkuvuoden päivinä - siitä joskus toisella kertaa sitten enemmän. Näyttelyitä tämän tauon jälkeen muutamia on jo lyöty lukkoon, joten jälleen pääsemme kehiinkin pyörähtämään.

Ensin kuitenkin eletään tätä koirien vuorotteluaikaa sillä Ninjalla on juoksut ja urokset "pöhisee" - tietenkin. Tällä hetkellä elämme ns. parhaita päiviä ja kyllä se vähän rassaa jokaisen hermoja . Ihmeen hyvin Maxin kanssa on asiat lutviutunut ja sitä minun pelkäämääni syömättömyysjaksoa ei ole tullut. Se ei olisi noin vanhalle koiralle ollut mitenkään hyväksikään, kun muutenkin on hoikassa kunnossa. Sintti taasen pöhisee toisenkin edestä ja haastaa jopa Maxiakin, siitä en kyllä pidä yhtään - joten vähän enemmän on saanut Sintukkaa komentaa kuin ennen. No, tämä tasottuu tietty sitten, kun palataan taas normaaliin elämään. On tosi mukavaa, kun on kaksi narttua jotka voivat yhdessä olla ulkona ja Taika, kun huolehtii Ninjasta todella hyvin - oikea kiehnäparivaljakko keskenään. Taasen tietysti uroksiakin kun on kaksi, niin niilläkin on seuraa toisistaan ollessaan keskenään ulkona. Onneksi on tilaa, että kauppaan tai kaupungille lähtiessä voi Ninjan sijoittaa kokonaan muualle ja sille onkin oma paikka tuolloin, Irman ja Markun matkailuauto .

Erittäin paljon on olemista ja elämistä helpottanut tuo tänne tuotu henkilöauto. Sillä päästään liikkumaan niin näppärästi ja ei tarvitse näitä isoja autoja liikutella ja ajella pieniä rännikujia kylissä. Kylien kadut ja yleensäkin kylät ovat todella ahtaita ja niissä on vaikea löytää parkkipaikkaa edes pienemmälle autolle. Idyllisiä ja kauniita ne kyllä ovat ja rakennuskulttuuri on aivan upeaa, joten silmäruokaa on yllin kyllin.

Tästä taas jatketaan eteenpäin ja edelleen on lämpömittari näyttänyt päivällä +23 - +33 väliltä - joten mikäs täällä on ollessa

 

Niin se vuosi täälläkin vaihtui ja odotin vähän jännittyneenä, että millainen pauke aattona onkaan. Lueskelin Suomen tiedotuksia ilotulitteista ja siellä oli räiskitty pitkin viikkoa ja koiria myös tressattu tuolla paukkeella. Täällä rakettien ammuskelu ajoittui juuri puolen yön tienoille ja hyvin hillitysti ja mustaa yötaivasta vasten olivat todella kauniita. Tästä pihasta, kun näkyy silmän kantamattomiin - niin kaukana oli nuo kauniit raketit ja tänne ei juurikaan kuulunut rakettien ääntä - vaan näkyi väriloisto. Meillä koirat makoilivat aivan rauhassa ja ihmiset ihailivat väriloistoa - joka todella oli hillittyä.

Nyt sitten on puhtaat sivut jälleen edessä ja aivan muutama päivä sieltä jo on varattuna. Katsotaan miten sivut täyttyvät ja taas tämän vuoden lopussa tiedämme, miten olemme nuo päivät käyttäneet.

Meillä täällä on alkuvuoden ensimmäisinä kuukausina muutamakin synttärisankari ja niitä kyllä juhlitaan ja tietysti haemme paikallisesta bakarista sitä suussa sulavaa leivonnaista - nam.

Tämä vuosi ainakin täälllä alkoi aurinkoisena ja ns. shortsikelillä sekä tietty toivotaan, että jatkuukin yhtä lämpöisenä ja kauniina vielä pitkään. On tämä ollut leuto talvi täälläkin ja ilmat ovat suosineet meitä. Sadetta, kun olemme saaneet se on tullut yleensä yöaikaan ja ukkonenkin on pauhannut, mutta onneksi yöllä.

OIKEIN HYVÄÄ JA MENESTYSTÄ TÄLLE ALKANEELLE VUODELLE KAIKILLE

Näin aika vierähtää ja vuoden viimeisiä viikkoja viedään. Miten se meneekin noin nopeasti ?

Jonkin verran on tapahtunut eli olemme näyttelytauolla ja huilaamme sekä nautimme lämpöisestä joulukuusta. Valiotittelin saaminen on täällä todella vaikeaa, vaikka saatuja sertejä on jo "roppa" kaupalla - niin ne määrätyt näyttelyt vain on harvassa, joten seuraavaa tällaista taas odottelemme. Ehkä se siitä sitten joskus napsahtaa, toivottavasti.

Sitten olemme muuttaneet lähemmäksi Malagaa ja omakotitaloon. Kohdalle sattui suhteellisen tilava talo isomman puoleisella aidatulla pihalla sekä altaalla. Aidan ulkopuolella on vielä muutamakin tuhat neliötä meidän käytettävissä eli saamme puikkelehtia mandariini-, appelsiini- ja oliivipuiden lomassa ja juoksuttaa koiria vapaana mielin määrin.

On vielä nautinnollisen lämmintä ja saamme nauttia nyt omasta rauhasta ja pihan antamasta mukavuudesta sekä teemme retkiä lähikyliin ja tutustumme muutenkin uuteen ns. omaan kyläämme.

Nyt vain odottelemme joulun tuloa ja ennen kaikkea sen menoa sekä toivottavasti taas menee tarpeeksi kauan seuraavaan jouluun. Täälläkin on ollut jo vaikka kuinka kauan jouluhössötystä kylällä ja kaupoissa. Ainoa, mikä on minun mieleeni on, kun kaupunki on koristettu kukkasin ja kauniilla valoilla sillä täällä tulee niin aikasin pimeä - että on aivan upean näköistä.