Lähdin matkalle, ei niinkään kauas – mutta pitkäksi aikaa, ja laitoin itselleni joitakin tavoitteita. Ensinnäkin ajattelin, että teen kaikkeni viihtyäkseni sekä yritän, että aika ei kävisi pitkäksi kuin myös haluan tutustua erilaisiin näyttelykulttuureihin mahdollisimman monipuolisesti. Tavoitteena oli vielä muutamia tuloksia näyttelyistä.

*  Maxille toivoin yhtä MVA-titteliä ja ennen kaikkea terveyttä. Pelkäsin hiukan Maxin jaksamista sillä matkustaminen ei välttämättä ole aivan huoletonta noinkin vanhalle koiralle. Toivoin myös, että lämpö tekisi todella hyvää vanhukselle ja antaisi voimia sekä energiaa tuleville vuosille.

*  Taikalle toivoin menestystä näyttelyissä sekä ainakin yhtä MVA-titteliä, mutta mielessä häälyi toivo kahdesta ja tavallaan luotin Taikaan.

*  Sintille toivoin yhtä MVA-titteliä sekä valmistumista Intiksi. Menestys näyttelykehissä oli toivomuslistalla.

*  Ninjalle toivomukseni oli yksi jun-MVA –titteli sekä harjotusta ja menestystä näytelmissä sekä "putken" avaamista cacibien keruuseen.

*  Itselleni erikoistoivomuksena oli, että nauttisin olemisesta yleensä sekä oppisin uutta.

Mitenkä meillä on toiveet tässä vaiheessa toteutuneet. Vielä on vähän aikaa jäljellä sekä muutamat näyttelyt käymättä, mutta tehdään tällainen välitilinpäätös.

Max

Ylitti kaikki toiveet moninkertaisesti ja ”räjäytti pankin” – Lainatakseni ystäväni Katin sanoja Maxista;  Max on uskomaton tapaus . Vähän minua, tavallaan pelotti, kun kilpaillaan avoimessa luokassa ja Maxilla on ikää vaikka muille jakaisi sekä samassa luokassa on yleensä 8-11 vuotta nuorempia vastassa. Siitähän ei pääse mihinkään, etteikö vanhus olisi hyvä kaikin puolin – ikä vain tekee tehtävänsä ja ikä on tuonut mukanaan pientä kremppaakin, mutta lämpö on ollut hyväksi sekä vointi on mitä parhain.

Max saavutti 3 MVA-titteliä ja BIS1-veteraanisijoituksen sekä roppeja, sertejä ja cacibeja tuli yli odotusten. Max oli myös muutamassa näyttelyssä veteraaneissa, mutta pääsääntöisesti avoimessa – tavallaan pakon sanelemana.

Taika

Taika taas alitti odotukset sillä ei menestynyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Sitähän ei koskaan tiedä mitä tilille tulee ja sen takiahan tämä on myös niin kivaa ja jännää. Taikalle tuli myös 1 MVA-titteli ja muutama roppi, mutta pääsääntöisesti oli vsp – sertejä ja cacibeja kyllä sai, mutta joukkoon mahtui eh ja muutama pelkkä erikin. Nämä pelkät eh:t ja erit tulivat juuri niistä ”pahoista” näyttelyistä, joissa olisi pitänyt parempaan pystyä. Oli kyllä Taikalla huonoa tuuriakin, mutta pääsääntöisesti se johtuu itse koirasta. Menneen ajan ”loisto” puuttuu likasta kokonaan, joten sai ihan ansaitusti mitä sai.

Sintti

Sintti taasen ylitti odotukset oikein reippaasti. Keräsi 3 MVA-titteliä sekä kaiken kruunasi se toivottu INTTI. Roppeja, sertejä ja cacibeja tuli roppa kaupalla – aivan yli odotusten. Sintti on kehittynyt täällä ollessa oikein esiintyjäksi ja on todella helppo esitettävä  - Bueno!

Ninja

Ninja otti heti alkumetreillä sen toivotun jun-MVA tittelin sekä iän täyttyessä aloitti aikuisten sarjassa ja aloittikin hyvin. Ensimmäisessä mahdollisessa tuli kotiin cacib ja siitä alkoi laskenta tuossa sarjassa. Ninja hankki sitä kaivattua kokemusta ja esiintymisvarmuutta junnukehissä - kun täällä ei junnut mitään muutakaan niistä voi hakea - joka näkyy nyt näissä aikuisten karkeloissa. Ninja on kerännyt jatkuvasti junnukehässä roppeja ja aikuisten kehässä muutaman ropin ja pääsääntöisesti ollut vsp. Sertejä ja cacibeja alkoi ropista heti aikuisissa ja enemmän kuin minun toivelistalla olikaan . Bueno!

Minä

Toivelistalla ollut nauttiminen – no, olen kyllä nauttinut – mutta jonkun verran pitkäveteiseksi ja yksitoikkoiseksi eläminen on käynyt. Ensimmäinen leiripaikka täällä etelässä oli Torre Del Mar Camping Laguna Playa ja oli kyllä – minun kategoriassani – ihan siellä huonoimmassa päässä . Ihmettelen, että ihmiset siellä käyvät vuodesta toiseen – itse menen sinne vain, sanoisinko – jos on pakko. Onneksi sieltä päästiin muutaman kuukauden kuluttua pois, sillä vuokrasimme talon läheltä Malagaa. Ei tuo talo minun asumisolojani mihinkään muuttanut, mutta olihan ainakin mukavampi paikka sekä lähellä oli pari viehättävää kylää. Onneksi tuonne mentiin, sillä tutustuin myös todella mukavaan suomalaiseen, joka on asunut täällä useita vuosia ja varmasti tullaan pitämään yhteyttä .

Paikallaan oloa tuli ihan riittämiin, ainakin minulle, sillä olen enemmän kulkija luonne kuin jököttää jököttämistä paikallaan. Luojan kiitos, noita näytelmiä oli sillä ne katkaisivat sen yksitoikkoisen olemisen. Tämä nyt oli ensimmäinen kerta näin pitkää oloa etelässä ja, jos toisen kerran lähden – niin tiedän jo camping alueen mihin menen tai sitten vuokraan pienen rivarin pätkän.

Yleistä

Kaikkein mieliin painuvin oli Gibraltarin näyttely, jollaista onnistumista ihmiselle ei tule kuin kerran elämässä – jos sitä yhtäkään kertaa. Oli kahden päivän näyttely ja olin ilmoittanut kaikki neljä koiraa sinne. Saldona sunnuntai-iltana oli: 3 MVA- ja 1 jun-MVA – titteliä, 8 sertiä, 6 cacibia, 6 roppia, 4 vsp:tä – WAU – kyllä siinä kyynel tuli silmään ja liikutus oli käsin kosketeltavissa sekä illalla muutama paikallinen Anis-likööritippa maistui hyvälle. Täällä myös ensimmäisen kerran huomasin Maxin vaikutuksen tuomareihin, sillä se hämmästys ja ihailu – kuullessaan koiran iän – oli liikuttavaa. Ei varmasti tuomarille usein tule avoimeen luokkaan reippaasti yli 12 vuotiasta näytille, joten sekin oli heille varmaan aika erikoinen tilanne – saman näki myös kehäsihteereiden kasvoilta, kun heillekin selvisi koiran ikä .

Irmaa minun pitää kiittää, että on näyttänyt ja opastanut minua tähän näyttelykulttuuriin täällä sekä auttanut ilmoittautumisten teossa ja lähettämisessä. Tämä täällä oli minulle aivan uppo outoa ja kielikin on sellaista, että arvaamalla minun pitäisi edetä. Irma on vielä avustanut minua näyttelyissä sillä lisäkädet ovat olleet erittäin tarpeelliset. Markkua kiitän muutamista hyvistä valokuvista, joita häneltä olen saanut sillä ne olisi itse jäänyt ottamatta – kun kehässä on koiran kanssa. Irmasta on ollut minulle suuri apu, monessakin asiassa ja siitä olen kiitollinen. Hän on omaa aikaansa käyttänyt selventääkseen ja kertoakseen tämän maan kaikenmaailman oudoista kiekuroista, jotkut todella on aivan älyttömiä ja käsittämättömiä .

Tietysti paljon oli itsestä kiinni, kun en enempää ole liikkunut – mutta yksin ei niin mukava ole lähteä sillä kaverin/kaverien kanssa on paljon hauskempaa mennä ja tulla. Oli minulla kyllä pelit ja pensselit eli mahdollisuus olisi ollut, mutta se kulkijaseura puuttui. Henkilöautokin tuotiin tänne ja helpotti olemista huomattavasti eli sillä jonkun verran lähinurkkia kolusin – jotka varmasti nekin olisi muuten jäänyt käymättä.

Tällä hetkellä olen yksin liikenteessä ja vietän pari viikkoa täällä pohjoisemmassa kiertäen muutamat näyttelyt. Olen nauttinut maisemista, ajamisesta ja olemisesta sekä ennen kaikkea maiseman vaihdoksesta. Täällä on sellainen Camping missä voisi talvehtia vaikka kuinka monta kuukautta – mahtava, eikä mikään rupunen paikka. On valitettavasti vain talvehtimiseen väärässä paikassa, joten tämä jää tällaiseksi muutamien päivien oleskeluksi ja tänne kyllä palaan vielä joskus.

Olen jo jotain suunnitelmia tulevalle mielessäni kehitellyt, mutta katsotaan miten ne sitten aikanaan toteutuvat. Henkilöauto jää tänne odottamaan minua, jos jossain vaiheessa palaan ja se on lainassa sekä käytössä sen aikaa ystävilläni.

En usko, että olisin lähtenyt näin pitkäksi aikaa reissuun - ellei Irmaa ja Markkua olisi ollut, apuna ja turvana. Kiitos siitä heille . Olen nyt monta monituista kokemusta rikkaampana, jotka varmasti olisi jäänyt kokematta ilman tätä ajanjaksoa.

Ruoditaan sitten lisää, kun tämä reissu on kokonaisuudessaan heitetty ja loputkin jutut on saatu selville sekä tullut nähtyä 

Täällä kyllä kukkii puut ja pensaat, mutta tulee vettä aivan liian usein ja etenkin liian paljon .

Viikonloppuna olimme Sevillan näyttelyssä - vettä tuli kaatamalla, yök - märkää, kosteeta ja koleaa. Onneksi sentään näyttelyt olivat sisätiloissa. Liikkuessa ulkona, niin housujen lahkeet oli kerätty polvien yläpuolelle rullalle ja groksit jalassa ainoastaan pääsi liikkumaan. Kenkää ja kuivaa vaatetta piti olla pakattuna laukkuun, kun meni näyttelyhalliin. Siellä minäkin vaihdoin kehään menoa varten kuivat pitkikset - ei muu auttanut.

Lauantain näyttely oli kansallinen ja - voi, että tuomari piti Maxista ja oli niin pahoillaan kun ei voinut antaa sertiä. Max ontui, kun tuon kostean sään takia ja erittäin kylmässä ja vetosessa hallissa jouduttiin odottelemaan aikas pitkään vuoroamme. Koirien piti kuivua ennen kehään menoa ja niin se taisi koitua Maxin kohtaloksi. Taika, Sintti ja Ninja - nekin oli tuomarin mieleen ja tunnetusti tuomari on erittäin tarkka ja myöskin oikea hammastuomari.

Sunnuntaina sitten oli kansainvälinen näyttely ja aivan ihana tuomari meille taasen sattui. Seuratessani edellisten rotujen kehiä, niin näytti olevan myöskin todella tiukkis ja jälleen myös hammastuomari. No, ei hätiä - me kehään ja Max päihitti koko paletin. On se vaan metkaa olla AVO-luokassa vanhan koiran kanssa, kun yleensä seuraavaksi vanhin on puolet Maxin iästä. Tässäkin kehässä oli nuorin vastassa oleva uros 11 vuotta Maxia nuorempi. Max sitten valmistui ja nyt siirrytään vetskuihin, joten AVO-luokat jätetään muille. Taikalla meni myös hyvin ja niin myös sipukoilla Ninja ROP ja Sintti VSP ja kaikki neljä sai sertit ja cacibit. Tuomari tykkäsi kaikista minun koiristani ja hän sen myös sanoi - minä kiitin lämpöisistä sanoista - tietenkin.

Max on tainnut iskostua täällä ihmisten mieliin. Minä hoidin kaikki 4 koiraa, kun silkkikehä meni päälläkkäin ja oli vielä eri hallissa. Minun rodut olivat aivan peräkkäin ja mietin mitenkähän tämä ahtaassa hallissa oikein klaaraan. Häkkien vieressä istui pariskunta dobberin kanssa, niin kysyin ottaisiko pidettäväksi hetkeksi sipukat - se kävi. Menin kehän luukulle belgien kanssa ja katsoin "uhrin" kenelle annan toisen pidettäväksi. Espanjalainen mies seisoi siinä ja kysyin pitääkö toista koiraa, kun olen kehässä. Hän kysyi Bugaboo, minä totesin - että niin, vähän hämmästyneenä - kun tiesi nimen. No, siinä vuorottelin koirien kanssa ja sitten pyysin miestä ROPpi kehään ja annoin Maxin hänen vietäväksi. Näytti olevan onnellinen ja vaimonsakin tuli kiittämään, kun saman tein sipukoiden kanssa ja sama mies sitten joutui Sintin kanssa ROPpi kehään. Oli mukava katsoa, kun hänen ystävänsä taputti kun hän meni Maxin kanssa. On täällä mukavia ihmisiä kehän laidalla :-)

Ensimmäisen kerran näin näyttelyssä, että saksanpaimenkoiraa föönataan ja puunataan trimmipöydällä. Siinä se jökötti pidemmän tovin, kun emäntä käsitteli kaiken maailman heebeleillä koiraa. Eräänkin näyttelyn olen kiertänyt, mutta tuohon en ole aiemmin törmännyt - aikas huvittava näky.

Nyt onkin sitten pieni tauko jälleen ja sen jälkeen lähdetään uusiin koitoksiin.

Kevät ja kesä tule jo tänne - tahtoo lämpimämpää säätä - kiitos!

Niin edelleen se vain ropisee, ei näytä hellittävän. Tänään siis on juhlittu synttäreitä ja huomenna jatketaan Irman ja Markun synttäreinä. Joten mikäs tässä on kakkua mutustella

Tänään siis aamulla vein koirat Eläinsairaalaan. Vähän huolestuneena Maxin sinne jätin, mutta kummassakin on vaaransa - vanhan koiran hammaskivet tai vanhan koiran nukuttaminen. Vuosi sitten Maxin hampaat viimeksi puhdistettiin, mutta minun kotikonstit eivät oikein sitä hammaskiveä pidä loitalla.

Illalla hain koirat pois - Sintti tuli kiitämällä luokseni ja voi sitä riemua - hampaat ovat niin valkoiset ja lääkärikin ihmetteli, että nehän oli hyvässä kunnossa. Yleensä hänen mukaansa koira tuodaan hampaiden puhdistukseen, kun enää ei oikeastaan ole mitään tehtävissä - mutta totesin, että yritän ainakin hoitaa ettei pääse huonoon kuntoon. Ei ikäkään Sintillä ole vielä sitä, että hampaat voisivat huonosti

Sain sieltä tokkuraisen Maxin ja oli vanhus vielä aika "pöhnässä". Veritesti osoitti, että Maxilla on erittäin hyvä yleiskunto . Maxin hampaat ovat nyt oikein hyvät ja kelpaa hymyillä koko kalustolla. Lääkäri löysi aivan takaa kystän, joka samalla poistettiin eli onneksi menimme ja tuli sekin löydettyä sekä hoidettua. Pari tuntia kotona ja johan alkoi piristyä - elämä palautui normaaleihin uriin.  On vanhus vaan niin sydäntä hellyttävä ja kultainen, että kainalossa haluaa olla tuon "rankan" kokemuksen jälkeen.

AGGGGGHHHRRRR ! Vettä tulla ropisee ja vähän liian monena päivänä. Ihan kyllästymiseen asti on taasen sadellut ja kaikki on niin kosteana. Odottaa talven taittumista ja sitä kuivaa sekä aurinkoista ilmastoa. On täällä ollut päiviä, ihan kuumiakin - mutta jäävät tän sateisen olotilan jalkoihin

Koirat on käytetty rokotuksessa - siis käytin koko lauman. Olihan tunnollinen ja hyvä lääkäri sillä teki ihan perusteellisen kliinisen tutkimuksenkin, jota harvassa paikassa tehdään. Kaikki sai ihan hyvät lausunnot häneltä ja jopa Max on vetreässä ja hyvässä kunnossa.

Ensi viikolla taasen olen tilannut ajan Maxille ja Sintille sillä vien ne hammaskiven poistoon. Maxille se on akuutti, vaikka vuosi sitten hampaat on viimeksi puhdistettu. Sintti taasen menee parin takahampaan takia, johon kertynyt aavistuksen kellertävää kertymää. Haluan pitää pikkukoiran hampaat mahdollisimman hyvässä kunnossa, vaikka sillä ei mitään ihmeempää kiirettä vielä olisi. Samalla menee, kun vien Maxinkin eli pääsee "siivellä"

Kyllä tänne kevät on tulossa sillä puut ovat jo puhjenneet kukkaan sekä maasta nousee luonnon kukkia. Tässä on ympäristöön noussut keltaisia kukkia paljon ja ovat kauniin näköisiä - katsella.

Mukavaa, kun taasen aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Aika vaihtelevaa on tämä talven sää täällä ollut - märkää, koleaa, aurinkoa, lämmintä ja kuumaa

Tässä pari videon pätkää Gibraltarin näyttelystä syyskuulta 2009. Jutta Paukama oli kameran takana - kiitos

Max vanhoilla päivillää köpöttää avoimessa luokassa ja Gibbiksen valiohan siitä vielä tuli. Tuomari ihastui ja kehui Maxia niin, että ihan hämmennyin.

http://www.youtube.com/watch?v=P7h8j77Qn3E

Samassa näyttelyssä on aika iso ykkösryhmä ja tässä on sitten jatkoon menijöiden valinta. Maxille ja minulle - normaali kiitos ja näkemiin, mutta Sintti ja Irma pääsivät ihan loppumetreille asti :-)

http://www.youtube.com/watch?v=PiAEVSzhSD8

Niin se aika vierähtää ja täällä olemme jo olleet puolisen vuotta. Aika on rientänyt suhteellisen nopeastikin ja kaikkea uutta sekä mukavaa on tapahtunut. Hyvässä seurassa on kiva olla ja vuorovaikutus antaa sisältöä myös olemiseen.

Tämä vuosi on alkanut hyvin ja eräs koittelemuskin oli heti alkuvuoden päivinä - siitä joskus toisella kertaa sitten enemmän. Näyttelyitä tämän tauon jälkeen muutamia on jo lyöty lukkoon, joten jälleen pääsemme kehiinkin pyörähtämään.

Ensin kuitenkin eletään tätä koirien vuorotteluaikaa sillä Ninjalla on juoksut ja urokset "pöhisee" - tietenkin. Tällä hetkellä elämme ns. parhaita päiviä ja kyllä se vähän rassaa jokaisen hermoja . Ihmeen hyvin Maxin kanssa on asiat lutviutunut ja sitä minun pelkäämääni syömättömyysjaksoa ei ole tullut. Se ei olisi noin vanhalle koiralle ollut mitenkään hyväksikään, kun muutenkin on hoikassa kunnossa. Sintti taasen pöhisee toisenkin edestä ja haastaa jopa Maxiakin, siitä en kyllä pidä yhtään - joten vähän enemmän on saanut Sintukkaa komentaa kuin ennen. No, tämä tasottuu tietty sitten, kun palataan taas normaaliin elämään. On tosi mukavaa, kun on kaksi narttua jotka voivat yhdessä olla ulkona ja Taika, kun huolehtii Ninjasta todella hyvin - oikea kiehnäparivaljakko keskenään. Taasen tietysti uroksiakin kun on kaksi, niin niilläkin on seuraa toisistaan ollessaan keskenään ulkona. Onneksi on tilaa, että kauppaan tai kaupungille lähtiessä voi Ninjan sijoittaa kokonaan muualle ja sille onkin oma paikka tuolloin, Irman ja Markun matkailuauto .

Erittäin paljon on olemista ja elämistä helpottanut tuo tänne tuotu henkilöauto. Sillä päästään liikkumaan niin näppärästi ja ei tarvitse näitä isoja autoja liikutella ja ajella pieniä rännikujia kylissä. Kylien kadut ja yleensäkin kylät ovat todella ahtaita ja niissä on vaikea löytää parkkipaikkaa edes pienemmälle autolle. Idyllisiä ja kauniita ne kyllä ovat ja rakennuskulttuuri on aivan upeaa, joten silmäruokaa on yllin kyllin.

Tästä taas jatketaan eteenpäin ja edelleen on lämpömittari näyttänyt päivällä +23 - +33 väliltä - joten mikäs täällä on ollessa

Niin se vuosi täälläkin vaihtui ja odotin vähän jännittyneenä, että millainen pauke aattona onkaan. Lueskelin Suomen tiedotuksia ilotulitteista ja siellä oli räiskitty pitkin viikkoa ja koiria myös tressattu tuolla paukkeella. Täällä rakettien ammuskelu ajoittui juuri puolen yön tienoille ja hyvin hillitysti ja mustaa yötaivasta vasten olivat todella kauniita. Tästä pihasta, kun näkyy silmän kantamattomiin - niin kaukana oli nuo kauniit raketit ja tänne ei juurikaan kuulunut rakettien ääntä - vaan näkyi väriloisto. Meillä koirat makoilivat aivan rauhassa ja ihmiset ihailivat väriloistoa - joka todella oli hillittyä.

Nyt sitten on puhtaat sivut jälleen edessä ja aivan muutama päivä sieltä jo on varattuna. Katsotaan miten sivut täyttyvät ja taas tämän vuoden lopussa tiedämme, miten olemme nuo päivät käyttäneet.

Meillä täällä on alkuvuoden ensimmäisinä kuukausina muutamakin synttärisankari ja niitä kyllä juhlitaan ja tietysti haemme paikallisesta bakarista sitä suussa sulavaa leivonnaista - nam.

Tämä vuosi ainakin täälllä alkoi aurinkoisena ja ns. shortsikelillä sekä tietty toivotaan, että jatkuukin yhtä lämpöisenä ja kauniina vielä pitkään. On tämä ollut leuto talvi täälläkin ja ilmat ovat suosineet meitä. Sadetta, kun olemme saaneet se on tullut yleensä yöaikaan ja ukkonenkin on pauhannut, mutta onneksi yöllä.

OIKEIN HYVÄÄ JA MENESTYSTÄ TÄLLE ALKANEELLE VUODELLE KAIKILLE

Näin aika vierähtää ja vuoden viimeisiä viikkoja viedään. Miten se meneekin noin nopeasti ?

Jonkin verran on tapahtunut eli olemme näyttelytauolla ja huilaamme sekä nautimme lämpöisestä joulukuusta. Valiotittelin saaminen on täällä todella vaikeaa, vaikka saatuja sertejä on jo "roppa" kaupalla - niin ne määrätyt näyttelyt vain on harvassa, joten seuraavaa tällaista taas odottelemme. Ehkä se siitä sitten joskus napsahtaa, toivottavasti.

Sitten olemme muuttaneet lähemmäksi Malagaa ja omakotitaloon. Kohdalle sattui suhteellisen tilava talo isomman puoleisella aidatulla pihalla sekä altaalla. Aidan ulkopuolella on vielä muutamakin tuhat neliötä meidän käytettävissä eli saamme puikkelehtia mandariini-, appelsiini- ja oliivipuiden lomassa ja juoksuttaa koiria vapaana mielin määrin.

On vielä nautinnollisen lämmintä ja saamme nauttia nyt omasta rauhasta ja pihan antamasta mukavuudesta sekä teemme retkiä lähikyliin ja tutustumme muutenkin uuteen ns. omaan kyläämme.

Nyt vain odottelemme joulun tuloa ja ennen kaikkea sen menoa sekä toivottavasti taas menee tarpeeksi kauan seuraavaan jouluun. Täälläkin on ollut jo vaikka kuinka kauan jouluhössötystä kylällä ja kaupoissa. Ainoa, mikä on minun mieleeni on, kun kaupunki on koristettu kukkasin ja kauniilla valoilla sillä täällä tulee niin aikasin pimeä - että on aivan upean näköistä.

Täällä eletään jo pikkujoulutunnelmissa sillä lisääntynyt on illan pimeään kynttilöitä, valoja ja muutakin silmäniloa. Tänään lyhensivät alueen työntekijät aitaa ja sieltä sai hakea kuusen näköstä havupuun oksia. No, meillekin tuli tuohon väliin useampi oksa ja nyt siellä on ne nauhat oksilla, joita olemme näyttelystä saaneet. Niitä kyllä harvassa näyttelyssä jaetaan, mutta niin monta koiraa meillä on - että niistä olemme saaneet sen verran, että oksat näyttävät ihan kivoilta

Kynttilät palavat lyhdyissä ja piha muutenkin siivottu sekä pesty, että kelpaa tässä vietellä hyvää iltaa ja tietty on erinomaista suuhun pantavaakin :-)

Täällä on ollut matkailuvaunujen vaihtoviikot sillä yks jos toinenkin on ostanut ja myynyt. Irmalle ja Markulle tulee huomenna pihaan matkailuvaunu lisätilaksi, kun tyttären tyttäret tulevat jouluksi tänne ja viipyvät kuukauden nauttien etelän lämmöstä. Huomenissa sitten on puuhaan sen kanssa, että saadaan hyviin istumaan parcelaan.

Maanantaina lähdetään katsomaan taloja jos vaikka vuokrattaisiin talo isolla pihalla ja uima-altaalla - sekin mahdollisuus on olemassa. Olemme tilanneet esittelyn useammalle kohteelle ja katsotaan löytyisikö jotain mukavaa, vai olemmeko täällä.

Sitten taas ensi viikonloppuna on näytelmät tiedossa sekä useamman päivän reissu edessä. Se on nyt Champion and Champion -gaala ja siellä ainakin yhdestä Irman koira "kruunataan". Varmasti on upea tilaisuus ja minäkin olen ostanut vähän parempaa päälle pantavaa. Siellä on myös näille "tavallisille" näyttely, joten tulee kaks kärpästä samalla iskulla.

Odotan innolla tulevia viikkoja - mitä ne tuo sitten tullessaan, se nähdään lähiaikoina

Tänään on sitten kaksi vanhaa koiraa sirutettu. On tää kanssa, kun Max rapiat yli 12 vuotta sai sitten mikrosirun . Maxilla tatska on ajan saatossa osittain kulunut tunnistamattomaksi - joten ei muu auttanut. Taika, rapiat 6 vuotta, oli toinen joka sai sirun. Taikan tastka taas oli niin suttunen, ettei siitä saanut kuin arvaamalla selvää.

Täällä tarkastetaan näyttelyissä, aina silloin jos pääsee/menee RYP-kehään. Sitten myöskin pari tarkastajaa kiertää alueella ja ottaa tarkastukseen satunnaisesti.  Ei auttanut muu, kuin käydä tunnistusmerkitsemässä koirat - nykyaikaan. Ovat vähän täällä katsoneet, kahdesti, kun ovat tutkineet koirien tatskoja. Kerrankin Maxilta tarkastettiin ja työntää lukijaa koiraan, ilmoitan hänelle - on tattoo ja otan korvan esille - niin eikö työnnä laitetta Maxin korvaan. Minä vähän katsoin, kahdesti, esitän tatskaa ja hän hölmönä katsoo minua ja luetteloa - että onko tosiaan vielä tatskojakin olemassa. Katsoo luettelostaan, että ainakin yksi on hänen edessään nyt . Tunsin, että olen antiikkiajalta sillä täällä ei ole vuosikausiin kuulemma enää tatskattu koirii.

Max sai myöskin eläinlääkäristä jotain mömmöö levitettäväksi tassuun, kun on vähän kipeä. Luulenpa, ettei tuo mihinkään auta - mutta kun elukkalääkäri on kuulemma tällainen enemmän luontaistuotefriikki ja ensin pitää niitä kokeilla ennenkuin saa siten jotain vahvempaa - just joo.

Aika kuluu eteenpäin ja muutaman kuukauden olen jo viettänyt täällä sekä talvi kuulemma tännekin tulee - onneksi kuitenkin lumeton. Vielä ei ole tietoakaan sillä lämpötila päivisin huitelee +25 - +33 välillä ja illallakin on +15 - +20 paikkeilla.

Olemme tässä olleet oman kylän raitilla kiertelemässä sekä rannalla käyskennelleet. Viikot elämme sellaista rauhallista eloa, mutta viikonloput ovat olleet sitten sitäkin kiireellisempiä. Alueemme täyttyy koko ajan ja enää on muutama parcela vapaana ja niihinkin osaan on vedetty nauhat merkiksi siitä, että varattuja ovat.

Edellis viikonloppuna olimme tuossa nurkan takana eli matkaa oli 3 km. Lähdimme kyllä kuitekin perjantai-iltana sillä isojen autojen parkkipaikoista ei niinkään yleensä ole tietoa ja minulla oli kehät heti lauantaiaamusta. Hyvinhän meillä kaikilla siellä meni ja muutenkin oli oikein mukava näyttely sekä ilmapiiri kaikkinensa.

Kuun vaihteen näyttelyyn lähdimme torstaiaamuna ajamaan sillä matkaa oli 500 km sivu ja iltapäivällä olimme perillä. Maisemat taas olivat uusia sillä suunta oli aivan Portugalin rajalla. Aamutuimaan Irma lähti numerolappujen jonoon ja me valmistelimme autojen siirtämistä VIP-alueelle. Alueelle oli järjestetty sähköt ja matka oli kehiin aivan minimaalinen. Alue oli kyllä mielestäni älyttömän kallis, mutta meillä on niin monta koiraa näyttelyssä - että meille se oli ilmainen.

Perjantaina oli kansallinen näyttely kaikilla roduilla ja lauantaina ja sunnuntaina oli KV-näyttely - rodut olivat jaettu kahdelle päivälle. Me olimme lauantaina ja Irman rotu oli sitten sunnuntaina. Lauantai oli todella kuumaa mittari huiteli +33 asteessa ja illalla, kun hikikarpalot olivat virranneet noroina selkää pitkin - niin kaipasi suihkua, todella. No, mikä neuvoksi; uikkarit päälle ja Markku laittoi auton ikkunasta ulos suihkun ja siinä Irma ja minä kävimme peseytymässä ja kyllä naapureilla oli ihmettelemistä. Sanoivat, että hyvä ja tuon he pistävät korvan taakse myöhempää käyttöään varten.

Lauantain KV-näyttelyssä oli kaunis sipukkanarttu ja omistaja bongasi heti Sintin - jo ennen kehään menoa. Sanoi, että juuri sellainen uros, mitä hän on hakenut nartulleen ja otti kaikki tiedot ylös ja sanoi ottavansa yhteyttä - saas nähdä ottaako - senhän näkee sitten ja täytyy miettiä mitä sitten vastaan jos yhteydenotto tulee.

Sintistä yritän Espanjan valiota ja katsotaan miten meidän käy sillä sertejä täytyy olla roppa kaupalla ja osa vielä määrätyistä näyttelyistä, joita ei ole kuin muutama vuoden aikana. Sintistä otettiin kuitenkin jo DNA-näyte - ehkä tulevaa valioitumista varten. On tämä kummaa, kun DNAkin pitää ottaa tullakseen valioksi - mitä sitä siihen tarvitaan, ei ymmärrä . Sitten pelkät sertit eivät riitä myöskään maan valioksi sillä pitää olla vielä cacibeja niistä määrätyistä näyttelyistä - outoa - mutta maassa maan tavalla.

Nyt on muutaman viikon tauko ja sitten taas jatketaan metsästystä ja toivotaan parasta

Tännekin syksy on tullut sillä lehtisade on pahimmoillaan tai parhaimmillaan. Onneksi saa haravoida lehtiä eikä lunta - joku positiivinen puoli siinäkin.

Aika on kulunut jolkottaen eteenpäin. Lämmintä on vielä päivät ja kauniita, mutta illaksi lämpötila laskee ja sehän tietää sitä, että yöt saa nyt nukkua sopivan viileässä - joka tietää hyviä unia

Viime viikonloppuna kävimme Barcelonan lähellä näytelmissä ja paikka oli Martorell. Näyttely pidettiin poliisilaitoksen suojissa, joten varmasti oli turvallista olla päivät näyttelyssä ja muutama yö parkissa. Hienosti meillä meni ja tähän näyttelyyn olin ilmoittanut vain Taikan ja Sintin ja he keräsivätkin sitten kaiken kehästä. Ninja on liian nuori vielä sillä täällä ei ole junnusertejä ja junnut eivät voi ottaa aikuisten sertiä vastaan, joten Ninukka huilasi. Samoin teki Max ja taas olen miettinyt Maxi'n kohdalla, että korkean iän takia ei varmaankaan kerkeä keräämään Espanja valioon oikeuttavia niputtain sertejä, joten Max'kin huilaa. Näitä kahta käytän muutamissa näyttelyissä tämän vuoden puolella, joista tarvitsen pisteitä ja ne on tarkkaan määritelty. Ninukka lähtee sitten kehään täydellä teolla, kun on 15 kk plakkarissa ja sitten taas Taika voikin huilata jonkun aikaa.

Martorell'issa Irman silkeillä meni suhteellisen hyvin kanssa. Zambalai oli VSP, SERT ja CACIB, joten hienoa. Mavira PU2 ja hävisi niukasti Zambalaille tällä kertaa. Tämä kehä ei kyllä minulta saa puhtaita papereita

Mennessä ja tullessa olimme Valencian lähellä viehättävässä leirintäalueella. Siinä lenkitettiin koiria mandariinipuiden alla. Valitettavasti mandariinit olivat vielä ihan vihreitä sillä niiden aika on joulukuussa, jolloin sato korjataan talteen.

Moninaisesti olemme aikaamme viettäneet ja pitkälti se kuluu kävellessä meren rannassa koirien kanssa. Yhteyksiä pidetään koti-Suomeen tiiviisti sähköisesti ja muuttoliike alueellamme on käynnistynyt vilkkaana. Espanjalaiset lähtevät ja pakkaavat tavaroitaan ja kyllä kesän aikana sitä tavaraa onkin kertynyt .

Talvehtijoita tänne tulee päivittäin ja vilkkaimmin on saksalaiset liikkeellä. Heitä on jo saapunut useampia, mutta jokunen englantilainen ja hollantilainen on sekaan mahtunut. Ilmeisesti suomalaisten tulo ajoittuu lokakuun puolelle - oletan - ja toivottavasti ei kovin runsaslukuisesti kuitenkaan .

Gibraltarin näyttely on käyty ja loistava menestys meillä oli kaikkien koirien kanssa. Omillani sain pokata valioarvot ja Irman silkeillä meni vielä paremmin sillä tuli Tontalle RYP- ja Irmalle BIS-kasvattajasijoitus. Aivan mahtava viikonloppu kauniissa pienessä valtiossa, mutta kuitenkin suurehkossa näyttelyssä. Paikka oli loistava, niin näyttelyiden kannalta kuin matkailuautoasumisessakin. Pääsisipä vielä joskus tuonne .

Seuraava turnee on lokakuun loppupuolella ja se onkin tuossa vieressä. Matkaa täytyy peräti tehdä 3 kilometrin verran, mutta taidamme sinne siirtyä oikein yökylään sillä kaksipäivänen näyttely on taasen kysymyksessä.

Huomenna on arkipäivä ja tietää sitä, että kylälle lähdemme käymään. On niin viehättävä pieni kaupunki, että tutkimista riittää kuin myös maistaa makuja ja haistaa tuoksuja sekä ihailla sitä kukkaloistoa mikä vielä täällä on, vaikka pitkällä syksyssä olemmekin.

Koiruudet voivat hyvin ja Max'kin jaksaa loistavasti nuoremmista puhumattakaan. Minua kyllä vähän huolestutti Max'in jaksaminen matkustamiseen ja yleensäkin tähän kuumuuteen, mutta näyttää sen olleen turhaa. Vielä on voimat tallella, mutta ikä tietysti tekee tehtävänsä ja kaikkeen saa varautua - niin vanhan kohdalla kuin kaikkien kohdalla - ei koskaan tiedä. Juuri tänään tuli suruviesti kotimaasta, että 2 vuotias on siirtynyt sateenkaarisillalle - ei ikä ole kriteeri. Tällaisiakin ajatuksia mieleen aina joskus tulee .

Onneksi on ollut hyvät oppaat matkassa ja olen heidän kanssaan saanut tutustua kaupunkiin. Kyllä se olisi näin uppo-oudolle sokkeloinen ja sekava, mutta muutaman kerran toisten kanssa käydessä sitä pistää kiinnekohtia mieleen. Markku kunnosti minulle oman pyörän ja sillä on ollut hyvä taittaa taivalta ja ei ole tarvinnut patikoida sekä kantaa kaupasta ruokatavaroita, kun on pyörän tarakalla koppa mihin ne hyvin saa ja mahtuu.

Olen jo yksinkin piipahdellut sokkeloisessa kaupungissa ja tehnyt löytöretkiä. Kyllä se hahmottuu näiden kuukausien aikana tuohon pääkoppaankin. Ohje oli minulle, että siellä missä on ranta - niin sitä pitkin pääset alueelle. Ensimmäisen reissun aikana Irma oli vähän huolissaan - eksynkö - mutta seikkailija palasi kotiin . He ovat kyllä huomanneet minun suunnistusvaistoni, kun kerran pyöräyttää - niin olen jo eksyksissä . Kyllä sitä vaan hyvin pystyy pyörittää itseään, toista katua ylös ja toista alas ja vähän vinottainkin ja aina on ranta näkyvissä jostain kadun päästä.

Tänään tehtiin Irman kanssa pyöräillen löytöretki vanhaan kaupunkiin ja siellä ihasteltiin kaunista vanhaa espanjalaista kaupunkia sillä täälläkin tietysti on uudempi osa kaupunkia - niinkuin jokaisessa kaupungissa, kun rakennusbuumi on ollut kovaa.

Huomenna lähdemme pyöräilemään naapurikaupunkiin ja tutustumme sen tarjontaan ja tietysti katselemme ympärillemme.

Alueellemme pikkuhiljaa valuu asukkaita, jotka talvehtivat täällä ja ensi kuukausi taitaa olla sitä vilkkainta aikaa. Espanjalaiset, jotka ovat olleet täällä kesän lähtevät pois ja ulkolaiset tulevat tilalle. Tänään näin - minulle uutuuden, kun saksalainen vaunuilija tuli paikalleen niin tyypillistä - ei peruuta vaunua paikoilleen - ei saksalaiset yleensä hallitse sitä taitoa. Vaunu pois koukusta ja kauko-ohjauksella vaunu laitetaan paikoilleen. Oli kuin pikkupoika olisi ajanut kauko-ohjattavaa autoa . Enpä tuollaista ole tämän karavaaniurani aikana ennen nähnyt, mutta ei sen puoleen ei minulla vaunua ole 10 vuoteen enään ollutkaan ja ei tietty ole tullut seurattua niiden kehitystä - niinkuin ennen. Vitsit, kun oli makee . Mulle heti, jos olisi vaunu!

Kohta ilmeisesti tännekin on tulossa talvi sillä tällä hetkellä asteita on enään +27 ja pilvipoutaa, mutta siten hyvä ilma pitää suursiivousta, mutta kylläkin uinti edelleen maittaa useamman kerran päivässä. Ihan ilolla ottaa vähän vilposemmankin päivän silloin tällöin vastaan

Edelliset reissut on heitetty onnellisesti ja kiireellä jälleen pakattiin uuteen lähtöön ryjät kasaan.

Lähdimme 2.8. matkaan Ruotsin, Tanskan, Saksan, Hollannin, Belgian ja Ranskan kautta Espanjaan. Espanjanjaan saavuimme 30.8. ja siitä asti olemme nauttineet tämän maan lämmöstä ja viehätyksestä.

Parcela on saatu kuntoon ja aivan mainio meidän tarpeisiimme sekä alue on siisti ja omalla tavallaan viehättävä. Kaikki on käden ulottuvilla, joten pitkiä matkoja ei tarvitse helteellä tehdä. Loistavasti meidät otettiin vastaan ja ihmiset ovat ystävällisiä - ainakin toistaiseksi :-).

En ole vielä päättänyt kauanko olen reissussa, mutta useampi kuukausi siihen vierähtää varmasti. Mikäs on ollessa, kun on aivan loistavat naapurit - Irma, Markku ja kolme silkkiä.

Jokunen pieni kömmähdyskin tulomatkalla tapahtui, mutta sehän kuuluu asiaan - oletettavasti. Näistä kaikista sitten jossain vaiheessa kirjoittelen kertomusta, ainakin lehteen ja ehkä tännekin.