Välitilinpäätöstä .....
Lähdin matkalle, ei niinkään kauas – mutta pitkäksi aikaa, ja laitoin itselleni joitakin tavoitteita. Ensinnäkin ajattelin, että teen kaikkeni viihtyäkseni sekä yritän, että aika ei kävisi pitkäksi kuin myös haluan tutustua erilaisiin näyttelykulttuureihin mahdollisimman monipuolisesti. Tavoitteena oli vielä muutamia tuloksia näyttelyistä.
* Maxille toivoin yhtä MVA-titteliä ja ennen kaikkea terveyttä. Pelkäsin hiukan Maxin jaksamista sillä matkustaminen ei välttämättä ole aivan huoletonta noinkin vanhalle koiralle. Toivoin myös, että lämpö tekisi todella hyvää vanhukselle ja antaisi voimia sekä energiaa tuleville vuosille.
* Taikalle toivoin menestystä näyttelyissä sekä ainakin yhtä MVA-titteliä, mutta mielessä häälyi toivo kahdesta ja tavallaan luotin Taikaan.
* Sintille toivoin yhtä MVA-titteliä sekä valmistumista Intiksi. Menestys näyttelykehissä oli toivomuslistalla.
* Ninjalle toivomukseni oli yksi jun-MVA –titteli sekä harjotusta ja menestystä näytelmissä sekä "putken" avaamista cacibien keruuseen.
* Itselleni erikoistoivomuksena oli, että nauttisin olemisesta yleensä sekä oppisin uutta.
Mitenkä meillä on toiveet tässä vaiheessa toteutuneet. Vielä on vähän aikaa jäljellä sekä muutamat näyttelyt käymättä, mutta tehdään tällainen välitilinpäätös.
Max
Ylitti kaikki toiveet moninkertaisesti ja ”räjäytti pankin” – Lainatakseni ystäväni Katin sanoja Maxista; Max on uskomaton tapaus
. Vähän minua, tavallaan pelotti, kun kilpaillaan avoimessa luokassa ja Maxilla on ikää vaikka muille jakaisi sekä samassa luokassa on yleensä 8-11 vuotta nuorempia vastassa. Siitähän ei pääse mihinkään, etteikö vanhus olisi hyvä kaikin puolin – ikä vain tekee tehtävänsä ja ikä on tuonut mukanaan pientä kremppaakin, mutta lämpö on ollut hyväksi sekä vointi on mitä parhain.
Max saavutti 3 MVA-titteliä ja BIS1-veteraanisijoituksen sekä roppeja, sertejä ja cacibeja tuli yli odotusten. Max oli myös muutamassa näyttelyssä veteraaneissa, mutta pääsääntöisesti avoimessa – tavallaan pakon sanelemana.
Taika
Taika taas alitti odotukset sillä ei menestynyt niin hyvin kuin olin ajatellut. Sitähän ei koskaan tiedä mitä tilille tulee ja sen takiahan tämä on myös niin kivaa ja jännää. Taikalle tuli myös 1 MVA-titteli ja muutama roppi, mutta pääsääntöisesti oli vsp – sertejä ja cacibeja kyllä sai, mutta joukkoon mahtui eh ja muutama pelkkä erikin. Nämä pelkät eh:t ja erit tulivat juuri niistä ”pahoista” näyttelyistä, joissa olisi pitänyt parempaan pystyä. Oli kyllä Taikalla huonoa tuuriakin, mutta pääsääntöisesti se johtuu itse koirasta. Menneen ajan ”loisto” puuttuu likasta kokonaan, joten sai ihan ansaitusti mitä sai.
Sintti
Sintti taasen ylitti odotukset oikein reippaasti. Keräsi 3 MVA-titteliä sekä kaiken kruunasi se toivottu INTTI. Roppeja, sertejä ja cacibeja tuli roppa kaupalla – aivan yli odotusten. Sintti on kehittynyt täällä ollessa oikein esiintyjäksi ja on todella helppo esitettävä
- Bueno!
Ninja
Ninja otti heti alkumetreillä sen toivotun jun-MVA tittelin sekä iän täyttyessä aloitti aikuisten sarjassa ja aloittikin hyvin. Ensimmäisessä mahdollisessa tuli kotiin cacib ja siitä alkoi laskenta tuossa sarjassa. Ninja hankki sitä kaivattua kokemusta ja esiintymisvarmuutta junnukehissä - kun täällä ei junnut mitään muutakaan niistä voi hakea - joka näkyy nyt näissä aikuisten karkeloissa. Ninja on kerännyt jatkuvasti junnukehässä roppeja ja aikuisten kehässä muutaman ropin ja pääsääntöisesti ollut vsp. Sertejä ja cacibeja alkoi ropista heti aikuisissa ja enemmän kuin minun toivelistalla olikaan
. Bueno!
Minä
Toivelistalla ollut nauttiminen – no, olen kyllä nauttinut – mutta jonkun verran pitkäveteiseksi ja yksitoikkoiseksi eläminen on käynyt. Ensimmäinen leiripaikka täällä etelässä oli Torre Del Mar Camping Laguna Playa ja oli kyllä – minun kategoriassani – ihan siellä huonoimmassa päässä
. Ihmettelen, että ihmiset siellä käyvät vuodesta toiseen – itse menen sinne vain, sanoisinko – jos on pakko. Onneksi sieltä päästiin muutaman kuukauden kuluttua pois, sillä vuokrasimme talon läheltä Malagaa. Ei tuo talo minun asumisolojani mihinkään muuttanut, mutta olihan ainakin mukavampi paikka sekä lähellä oli pari viehättävää kylää. Onneksi tuonne mentiin, sillä tutustuin myös todella mukavaan suomalaiseen, joka on asunut täällä useita vuosia ja varmasti tullaan pitämään yhteyttä
.
Paikallaan oloa tuli ihan riittämiin, ainakin minulle, sillä olen enemmän kulkija luonne kuin jököttää jököttämistä paikallaan. Luojan kiitos, noita näytelmiä oli sillä ne katkaisivat sen yksitoikkoisen olemisen. Tämä nyt oli ensimmäinen kerta näin pitkää oloa etelässä ja, jos toisen kerran lähden – niin tiedän jo camping alueen mihin menen tai sitten vuokraan pienen rivarin pätkän.
Yleistä
Kaikkein mieliin painuvin oli Gibraltarin näyttely, jollaista onnistumista ihmiselle ei tule kuin kerran elämässä – jos sitä yhtäkään kertaa. Oli kahden päivän näyttely ja olin ilmoittanut kaikki neljä koiraa sinne. Saldona sunnuntai-iltana oli: 3 MVA- ja 1 jun-MVA – titteliä, 8 sertiä, 6 cacibia, 6 roppia, 4 vsp:tä – WAU – kyllä siinä kyynel tuli silmään ja liikutus oli käsin kosketeltavissa sekä illalla muutama paikallinen Anis-likööritippa maistui hyvälle. Täällä myös ensimmäisen kerran huomasin Maxin vaikutuksen tuomareihin, sillä se hämmästys ja ihailu – kuullessaan koiran iän – oli liikuttavaa. Ei varmasti tuomarille usein tule avoimeen luokkaan reippaasti yli 12 vuotiasta näytille, joten sekin oli heille varmaan aika erikoinen tilanne – saman näki myös kehäsihteereiden kasvoilta, kun heillekin selvisi koiran ikä
.
Irmaa minun pitää kiittää, että on näyttänyt ja opastanut minua tähän näyttelykulttuuriin täällä sekä auttanut ilmoittautumisten teossa ja lähettämisessä. Tämä täällä oli minulle aivan uppo outoa ja kielikin on sellaista, että arvaamalla minun pitäisi edetä. Irma on vielä avustanut minua näyttelyissä sillä lisäkädet ovat olleet erittäin tarpeelliset. Markkua kiitän muutamista hyvistä valokuvista, joita häneltä olen saanut sillä ne olisi itse jäänyt ottamatta – kun kehässä on koiran kanssa. Irmasta on ollut minulle suuri apu, monessakin asiassa ja siitä olen kiitollinen. Hän on omaa aikaansa käyttänyt selventääkseen ja kertoakseen tämän maan kaikenmaailman oudoista kiekuroista, jotkut todella on aivan älyttömiä ja käsittämättömiä
.
Tietysti paljon oli itsestä kiinni, kun en enempää ole liikkunut – mutta yksin ei niin mukava ole lähteä sillä kaverin/kaverien kanssa on paljon hauskempaa mennä ja tulla. Oli minulla kyllä pelit ja pensselit eli mahdollisuus olisi ollut, mutta se kulkijaseura puuttui. Henkilöautokin tuotiin tänne ja helpotti olemista huomattavasti eli sillä jonkun verran lähinurkkia kolusin – jotka varmasti nekin olisi muuten jäänyt käymättä.
Tällä hetkellä olen yksin liikenteessä ja vietän pari viikkoa täällä pohjoisemmassa kiertäen muutamat näyttelyt. Olen nauttinut maisemista, ajamisesta ja olemisesta sekä ennen kaikkea maiseman vaihdoksesta. Täällä on sellainen Camping missä voisi talvehtia vaikka kuinka monta kuukautta – mahtava, eikä mikään rupunen paikka. On valitettavasti vain talvehtimiseen väärässä paikassa, joten tämä jää tällaiseksi muutamien päivien oleskeluksi ja tänne kyllä palaan vielä joskus.
Olen jo jotain suunnitelmia tulevalle mielessäni kehitellyt, mutta katsotaan miten ne sitten aikanaan toteutuvat. Henkilöauto jää tänne odottamaan minua, jos jossain vaiheessa palaan ja se on lainassa sekä käytössä sen aikaa ystävilläni.
En usko, että olisin lähtenyt näin pitkäksi aikaa reissuun - ellei Irmaa ja Markkua olisi ollut, apuna ja turvana. Kiitos siitä heille
. Olen nyt monta monituista kokemusta rikkaampana, jotka varmasti olisi jäänyt kokematta ilman tätä ajanjaksoa.
Ruoditaan sitten lisää, kun tämä reissu on kokonaisuudessaan heitetty ja loputkin jutut on saatu selville sekä tullut nähtyä 
|
0 kommenttia
|



.



. Tunsin, että olen antiikkiajalta sillä täällä ei ole vuosikausiin kuulemma enää tatskattu koirii.
. Sitten pelkät sertit eivät riitä myöskään maan valioksi sillä pitää olla vielä cacibeja niistä määrätyistä näyttelyistä - outoa - mutta maassa maan tavalla.
.